Veturimiehet tunkivat kylmyydessä sanomalehtiä housuihinsa – näin 1980-luvun superpakkastalvet erosivat toisistaan
Vaikka Suomen virallinen pakkasennätys -51,5 °C on mitattu vuonna 1999 Kittilän Pokassa, monen mielessä 1980-luvun ”supertalvet” elävät muistoissa vahvempina.
Vaikka sekä vuodet 1985 ja 1987 ovat jääneet suomalaisten mieleen hyytävinä virstanpylväinä, niiden luonne oli hyvin erilainen. Siinä missä talvi 1985 oli uuvuttavan pitkä ja tasaisen kylmä ”vuosisadan talvi”, vuosi 1987 muistetaan lähes infernaalisesta pakkaspiikistä, joka lamautti yhteiskunnan.
Talvea 1985 on kovuudessaan verrattu jopa legendaariseen sotatalveen 1942. Kyse ei ollut vain hetkellisestä kylmästä aallosta, vaan koko talvi joulukuusta helmikuuhun oli poikkeuksellisen ankara. Tammi- ja helmikuun keskilämpötilat olivat paikoin jopa kymmenen astetta tavanomaista alhaisempia.
Pohjoisessa rikottiin ennätyksiä, kun Sallan Naruskajärvellä tammikuussa 1985 mitattiin peräti -50,4 astetta. Lukema oli koko 1900-luvun siihenastinen ennätys, ja piti pintansa vuoteen 1999 saakka. Kylmyys oli niin perusteellista, että Pohjanmaalla tavattiin jäätyneitä vesiputkistoja vielä seuraavana elokuunakin.
Arki muuttui selviytymistaisteluksi. Ylen mukaan veturimiehet joutuivat tunkemaan sanomalehtiä housuihinsa lisälämmikkeeksi, sillä vetureiden ohjaamoissa veti ja oli sietämättömän kylmä.
Taloja paloi kivijalkaan asti, kun asukkaat yrittivät epätoivoisesti sulattaa jäätyneitä putkiaan avotulella tai puhaltimilla, ja vesi jäätyi sammutusletkuihin.
Kireästä säästä huolimatta perinteistä ei tingitty: abit pitivät penkkariajelunsa avonaisilla kuorma-auton lavoilla, vaikka pakkanen oli salvata hengityksen.
Jos vuosi 1985 oli pitkä pakkasmaraton, tammikuu 1987 oli raju pikamatka hyytävään helvettiin. Tuolloin Pohjois-Venäjän taigalta purkautui erittäin kylmää ilmamassaa, joka jämähti erityisesti Etelä-Suomen päälle.
Pääkaupunkiseudulla pakkaslukemat pysyttelivät -30 asteen alapuolella viisi päivää putkeen, ja Helsinki-Vantaalla mitattiin historiallinen -35,9 asteen lukema.
Tammikuun 1987 kymmenen päivän intensiivinen ”isku” osui suoraan yhteiskunnan hermoon. Sähkönkulutus räjähti, ja voimalaitokset joutuivat turvautumaan varajärjestelmiin. Liikenteessä oli suuria vaikeuksia.
Itäeurooppalaiset rekkakuskit olivat hätää kärsimässä kesälaadun polttoaineillaan. ”Temperatura Balaton mmm… Finlandia horiiple”, tiivisti unkarilainen kuljettaja Imre Bencze Helsingin Sanomille.

Kun arktinen diesel loppui, silloinen toinen valtiovarainministeri Pekka Vennamo antoi kansalle kuuluisan ”petrolilupauksensa” sallimalla jäänestoksi verovapaan valopetrolin kaatamisen autojen tankeissa, jotta liikenne ei hyytyisi lopullisesti. Lupaus oli juridisesti hatara, ja ministeri joutui myöhemmin perumaan sanojaan.
Lämmitysöljyä talven 1987 hirmupakkasilla ajanut lohjalainen Mikael Jääskeläinen muisteli viime talvena Suomenmaalle työn olleen jatkuvaa taistelua pakkasen jäytämää tekniikkaa vastaan. Auto kulutti sata litraa polttoainetta sadalla kilometrillä, ja moottorin ääni oli ”sieluun sattuvaa”. Kunnanmiehet joutuivat kantamaan öljyä tynnyreillä palvelutaloihin, jotta vanhukset eivät paleltuisi.
Helsingin Vanhassa kauppahallissa lämpötila laski -26 asteeseen. Juustot ja makkarat jäätyivät kalikoiksi myyntitiskille, rasvaisimpia kermajuustoja lukuunottamatta.
Pakkasten ollessa kireimmillään Suomessa vieraili Neuvostoliiton pääministeri Nikolai Ryzhkov. Sää oli niin ankara, ettei varuskuntasoittokunta voinut soittaa edes kansallislauluja, koska soittimet olisivat jäätyneet ja huulet tarttuneet suukappaleisiin kiinni.
Läksiäisseremoniat hoidettiin pelkkien rumpujen ja lautasten voimin. Jopa kättelyistä tingittiin, jotta valtiovieraat pääsivät nopeammin takaisin sisätiloihin.
Kaikkia pakkanen ei kuitenkaan hätkähdyttänyt. Oulun yliopiston professori Erkki Pulliainen haki keskellä vuoden 1987 kireimpiä pakkasia tutkimusapulaista hiihtämään näädän perässä Lapin kairassa.
Vaatimuksena oli 50 kilometrin päivätahdin ylläpitäminen ilman minkäänlaista pakkasrajaa, mutta hakijoita ilmoittautui kymmenittäin. Vaikka elohopea hyytyi, suomalainen sisu sentään ei.