Valtava jääkalayhteisö löytyi Etelämantereen vesiltä – kalojen suonissa virtaa pakkasnestettä
Etelämantereen edustalta on löytynyt valtava jääkalayhteisö, joka on noin kolmannes Lontoon koosta, kertoo The Guardian -lehti.
Biologiryhmä löysi noin 60 miljoonaa kalanpesää tutkiessaan Weddellinmeren pohjaa. Ennen tätä löytöä suurimmassa löydetyssä yhteisössä oli vain 60 pesää.
Ekosysteemi löydettiin vahingossa laitteistolla, joka valokuvaa, videoi ja mittaa syvänmeren elinympäristöjä.
Tutkijat olivat alun perin kiinnostuneita alueella esiintyvistä virtauksista, jotka lämmittävät vettä. Asialla saattaa olla tekemistä kalojen lisääntymisen kanssa.
Yhdyskunnan pelkkä koko viittaa siihen, että pesät vaikuttavat koko Weddellinmeren ekosysteemiin ja ovet tärkeä ravinnonlähde hylkeille.
Tutkijoiden mukaan löytö osoitti, että syvänmeren ekosysteemien toiminnan ymmärtämisessä on edelleen suuria aukkoja.
Ihminen kohtasi jääkalan ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1927, kun norjalainen tutkimusryhmä sai sellaisen sattumalta verkkoonsa Etelämerellä.
Jääkaloja tavataan vain Etelämantereen lähivesillä. Niiden erikoispiirre on se, että kalan veressä ei ole lainkaan punasoluja.
Happi kulkeutuu lihaksille veriplasman mukana. Ilman hemoglobiinia hapen kuljetus on kuitenkin tehotonta ja jääkalan veri pystyy sitomaan vain kymmenesosan siitä hapesta, mitä muut kalat.
Vastineeksi jääkalan sydän on kehittynyt isommaksi ja sen suonissa virtaa moninkertaisesti enemmän verta kuin muilla kaloilla.
Pohjan tuntumassa elävien jääkalojen täysin kirkkaassa veressä on luontaista jäänestoainetta, pakkasnesteen lailla toimivia proteiineja. Suolainen merivesi jäätyy vasta noin 2 pakkasasteessa, joten kylmimpien vesien eläimet uiskentelevat pakastimessa.
Kamerat seuraavat löydettyä ekosysteemiä seuraavien kahden vuoden ajan selvittääkseen, miten se toimii ja miten se on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.