Tutkimus: Luonnossa oleminen vaikuttaa nuoriin ja iäkkäisiin eri tavoin
Nuoret ja iäkkäät kokevat luonnossa olemisen eri tavoin. Nuorille yksin oleminen on tärkeää, kun taas iäkkäämmät vaalivat ylisukupolvisuutta.
Turun yliopiston maantieteen tutkijat tarkastelivat, millainen rooli luonnolla on ihmisen pitkän aikavälin arvopohjaisessa hyvinvoinnissa.
Tutkimus osoitti, että ajan viettäminen luontoympäristössä auttaa ihmisiä tunnistamaan, mikä heidän elämässään on merkityksellistä. Luontoympäristö helpotti osallistujia saamaan yhteyden omiin arvoihinsa.
– Luonnossa oleilu ja tekeminen ikään kuin nosti pinnalle sen, mikä oli heille todella merkityksellistä heidän elämässään. Tämä lisäsi ihmisten toimijuutta ja autonomiaa sekä vaikutti positiivisesti henkilökohtaiseen kasvuun, väitöskirjatutkija Joha Järekari Turun yliopistosta sanoo tiedotteessa.
– Yhteyden saaminen helpottui niin itseen, kanssaihmisiin kuin muihin lajeihin.
Erityisesti yli 60-vuotiaat osallistujat kokivat merkityksellisenä vahvistaa ylisukupolvisia yhteyksiä luonnossa olemalla ja asioita luonnossa tekemällä.
Heille oli tärkeää viettää luonnossa aikaa esimerkiksi lastenlasten kanssa ja ilman teknisiä laitteita. Lisäksi luonto oli heille tärkeä tekemisen ja toimijuuden paikka.
Iäkkäämmässä osallistujaryhmässä hengellisyys nousi esiin enemmän kuin nuorilla. He saattoivat esimerkiksi kokea olevansa luonnossa osa suurempaa kokonaisuutta.
Tällöin he tunsivat itsensä samaan aikaan sekä merkityksellisiksi että positiivisesti merkityksettömiksi, huomion kääntyessä itsen sijaan ympäröivään maailmaan. Tämä lisäsi osallistujien itsehyväksynnän tunnetta.
Nuorille luonto puolestaan tarjosi tärkeän paikan yksin olemiseen. Heille luonto näyttäytyi paikkana, jossa saa olla vapaasti oma itsensä ja ilmaista tunteitaan. Luonto tarjosi heille aikaa ja tilaa, henkisesti ja fyysisesti.
Nuoret kokivat myös helpommaksi olla yhdessä muiden kanssa luonnossa, jossa saattoi olla vaikka vain hiljaa.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat luonnossa lohdullista pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Vaikka ympäröivä maailma muuttuisi vauhdilla, läheinen kallio pysyy paikallaan.
– Tätä tunnetta kuitenkin vähensivät ekokriisin näkyvät vaikutukset ympäristössä ja etenkin nuoret tunsivat myös häpeää tähän liittyen. He tuntuivat tiedostavan vahvasti olevansa niin sanotusti osa ongelmaa olemalla osa ihmiskuntaa, mikä haastoi heidän itsehyväksyntäänsä, Järekari kuvaa.
Nuoret tuntuivat tiedostavan vahvasti olevansa niin sanotusti osa ongelmaa olemalla osa ihmiskuntaa.
Väitöskirjatutkija Joha Järekari
Huoli tulevasta yhdisti tutkimuksessa molempia ikäryhmiä. Myös mahdollisuus menettää tärkeitä luontopaikkoja vaikutti negatiivisesti osallistujien tunteeseen elämän merkityksellisyydestä.
– Tutkimuksemme avaa luonnon vaikutusta ihmisen hyvinvoinnille syvemmällä tasolla kuin stressinlievitys tai positiiviset tunteet, Järekari toteaa.
– Luontoyhteys on meille ihmisille tärkeä myös identiteetin tasolla ja kannattelee elämää usein tavoilla, joita on vaikea hahmottaa, ellei asiaan syvenny tarkemmin ja ajan kanssa.
Tutkijatohtori Salla Eilola Turun yliopistosta sanoo, että on tärkeää vaalia syvempää keskustelua luonnon merkityksistä ihmisille.
– Siten nämäkin asiat voidaan ottaa huomioon päätöksiä tehdessä sekä esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, jossa luonto usein valitettavasti edelleen joutuu väistymään rakennetun ympäristön tieltä, hän toteaa.
Kyselytutkimukseen osallistui 158 turkulaista ja sitä seuranneeseen luovan kirjoittamisen työpajoihin 20 turkulaista. Tutkimuksessa verrattiin 15-24 -vuotiaiden nuorten ja yli 60-vuotiaiden vastauksia.
Vaikka eri ikäryhmien välillä oli joitakin eroja siinä, miten he viettivät aikaa luonnossa ja millaisissa paikoissa, heillä oli myös paljon jaettuja kokemuksia, Järekari kertoo.
– Yhteistä molemmille ikäryhmille oli muun muassa tunne siitä, ettei luonto tuomitse tai arvostele, mikä vaikutti myönteisesti osallistujien itsehyväksyntään.