Toteuttaako Trump natsiteoreetikon visiota? – Näin vastaa tutkija
Natsiteoreetikko Carl Schmittin näkemys maailman jakautumisesta imperiumien hallitsemiin ”suuralueisiin” näyttää löytäneen uutta jalansijaa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin politiikassa, kirjoittaa Cambridgen yliopiston geopolitiikkakeskuksen johtaja Brendan Simms Guardianissa.
Jo aiemmin moni on nähnyt yhtäläisyyksiä Schmittin ajattelun ja Trumpin hallinnon sisäpolitiikan välillä, Simms toteaa. Tämä koskee erityisesti Schmittin ”poikkeustilaa” koskevaa oppia, jota voidaan käyttää tiettyjen perustuslaillisten oikeuksien hyllyttämiseen.
Yhdysvaltain uusi kansallinen turvallisuusstrategia, Venezuelaan tehty isku, Trumpin Grönlantia, Panamaa, Kolumbiaa, Meksikoa ja Kuubaa koskeva retoriikka sekä hänen ilmeinen suopeutensa Vladimir Putinin Venäjää kohtaan ovat nyt nostaneet keskusteluun myös Schmittin ”suuralue”-käsitteen.
Schmitt esitteli näkemyksensä laajasti julkisuutta saaneessa luennossaan Kielin yliopiston politiikan ja kansainvälisen oikeuden instituutissa huhtikuussa 1939, ennen toisen maailmansodan syttymistä.
Maailma tulisi hänen mukaansa jakaa suuralueisiin (Großraum), joita kutakin hallitsisi sen ytimessä oleva valtakunta (Reich). Jokaisella suuralueella olisi oma identiteettinsä, missionsa ja voimakenttänsä, joka muovaisi muita sen välittömässä läheisyydessä olevia valtioita. Ulkopuolisilta mahdeilta olisi ”kiellettyä” puuttua suuralueen asioihin.
Natsi-Saksan Schmitt näki Euroopan suuralueen ytimenä olevana valtakuntana, jota hän pyrki suojelemaan angloamerikkalaiselta sekaantumiselta. Brittiläisiä hän piti tekopyhinä ”universalisteina”, jotka saarnasivat vapaakaupan ja internationalismin evankeliumia samalla kun rakensivat maailmanhistorian suurinta imperiumia.
Myönteisemmin hän suhtautui amerikkalaisiin, jotka olivat Monroe-oppinsa mukaisesti pysytelleet pitkälti omalla mantereellaan ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Viime vuosikymmeninä Schmittin ideat ovat löytäneet uusia puoltajia, Simms toteaa kolumnissaan Guardianissa. Schmittin ajatus länsimaisen universalismin hylkäämisestä ja suuralueista, jotka olisivat vapaita ulkopuolisesta sekaantumisesta, ovat saaneet vastakaikua etenkin Moskovassa ja Pekingissä.
Simmsin mukaan esimerkiksi Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen älyllinen arkkitehti Aleksandr Dugin on ollut schmittiläisten ideoiden vahva kannattaja.
Schmittin tavoin Dugin ja monet hänen venäläiset nationalistitoverinsa ovat erityisen brittiläisvastaisia ja pitävät brittejä liberalismin, kansainvälisen kapitalismin ja muiden väitetysti haitallisten, venäläisvastaisten ja universalisoivien periaatteiden ensisijaisina edustajina.
– Tämä kaikki, yhdistettynä Trumpin halukkuuteen sallia alueluovutuksia Ukrainalta, on saanut jotkut vihjaamaan, että todistamme vihdoin maailman schmittiläistä jakoa suuralueisiin Trumpin, Putinin, Xi Jinpingin ja kenties Narendra Modin välillä, Simms kirjoittaa.
Simmsin mukaan on totta, Trumpin hallinto on priorisoinut läntistä pallonpuoliskoa vedoten 200 vuotta vanhaan Monroe-oppiin. Hänen mukaansa mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Trump tunnustaisi muita vaikutuspiirejä, paitsi kenties osissa Ukrainaa.
– Trump on nujertanut Iranin, tuhonnut Venäjän ilmapuolustusjärjestelmiä Venezuelassa, pysäyttänyt venäläisiä tankkereita Euroopan vesillä brittien avustuksella, ja hänen kaudellaan CIA on johtanut Ukrainan tuhoisia iskuja Venäjän öljyinfrastruktuuriin. Mitä tahansa tästä kaikesta ajattelemmekin, se ei viittaa strategiseen salaliittoon tai mihinkään vaikutuspiireihin perustuvaan ymmärrykseen, Simms kirjoittaa.