Syrjintä on joskus julkista ja äänekästä, usein arkista ja hiljaista – "Näenkö lähimmäisen vai muslimin?"

Ihmiset ovat entistä taitavampia peittämään syrjiviä asenteitaan, arvioi vaikuttamistyön päällikkö Milla Aaltonen Ihmisoikeusliitosta. Suorasta syrjinnästä kuuleekin hänen mukaansa harvemmin.

Myös yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistopäällikkö Rainer Hiltunen muistuttaa, että syrjintä ei aina ole avointa ja hyökkäävää.

– On tärkeää, että aggressiiviseen ja räikeään syrjintään puututaan voimakkaasti, mutta on myös tärkeää, että koko ajan arvioimme, että emme tiedostamattamme syrji muita.

EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan moni muslimi kokee syrjintää.

Kyselytutkimukseen vastanneista muslimeista Suomessa asuvat kertoivat muita EU-maita enemmän kokeneensa syrjintää.

Koko aineistossa syrjintää kertoi vuoden aikana kokeneensa joka neljäs, Suomessa useampi kuin joka kolmas.

Aaltonen toteaa, että tutkimuksen perusteella ei voi tehdä pitäviä vertailuja, mutta se antaa viitteitä.

Tutkimus toteutettiin 15 EU-maassa. Kohteina oli kaikkiaan noin 10 500 ihmistä, jotka ilmoittivat olevansa muslimeja.

Suomessa haastateltiin noin 200:aa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta olevaa maahanmuuttajaa tai maahanmuuttajien jälkeläistä.

Tutkimuksen mukaan Suomessa muslimit myös kertovat syrjinnästä viranomaisille enemmän kuin muualla.

Suomessa asuvista muslimeista 31 prosenttia oli raportoinut syrjinnästä, kun koko aineiston keskiarvo oli 12 prosenttia.

Suomenkin luku on Aaltosen mielestä liian pieni. Hän sanoo, että Suomessa on todella monta syrjintää valvovaa viranomaista, kuten yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu ja työsuojeluviranomainen.

– Uskon, että se toisaalta lisää tietoisuutta siitä, että on olemassa joku viranomainen, mutta se ei välttämättä tarkoita, että löytää sen oikean viranomaisen, Aaltonen sanoo.

Oikean viranomaisen valinta riippuu siitä, millä perusteella ja millä elämän alueella syrjintää koetaan. Aaltonen toivoo viranomaisilta asiakkaiden ohjaamista oikealle luukulle, jos asia ei kuulu heille.

Rainer Hiltunen sanookin, että esimerkiksi poliisi ei välttämättä aina osaa ohjata asiakasta yhdenvertaisuusvaltuutetun luokse, jos syrjintäepäilyssä eivät täyty rikoksen tunnusmerkit.

Hiltusen mukaan viranomaisten työnjaossa olisi myös selkiytettävää. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja työelämän syrjinnästä, joka kuuluu aluehallintovirastoille.

Hiltunen ei yllättynyt tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan syrjintää on Suomessa paljon.

– Kyllä se on suomalaisessa keskustelussa ollut hyvin silmiinpistävää, miten paljon tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä muslimeihin kohdistuu.

Hänen mukaansa muslimeja käsitellään usein yhtenä ryhmänä eikä nähdä heidän moninaisuuttaan.

Syrjivää käytöstä voidaan verhoilla esimerkiksi vetoamalla kulttuurien erilaisuuteen. Syrjintä on myös usein tiedostamatonta.

Hiltusen mukaan jokaisella olisi tekemistä omien asenteidensa kanssa, sillä huomaamattamme voimme ajatella alakerran rouvaa ensisijaisesti muslimina eikä naapurina.

– Kenet minä näen, kun näen jonkun naisen käyttävän huivia? Näenkö lähimmäisen vai näenkö muslimin?