Suomalaisten elinajanodotteet on nostettava korkeammiksi, vaatii tuore julkaisu − "Ääripäät ovat kaukana toisistaan"
Suomalaisten keskimääräiset elinajanodotteet on nostettava ylöspäin vuoteen 2035 mennessä, toteaa tuore Kunnallisalan kehittämissäätiön KAKS:n julkaisu.
Ilmo Parvisen, Olli-Pekka Ryynäsen ja Erkki Vauramon julkaisussa Teesejä sote-keskusteluun sanotaan, että miesten keskimääräinen elinajanodotteen tavoitteeksi on laitettava 83 vuotta ja naisten 85 vuotta.
Suomen terveysmenot on samalla vakiinnutettava 10 prosenttiin bruttokansantuotteesta seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, julkaisusssa vaaditaan.
− On luotava maan kattava omalääkärijärjestelmä ja terveysdigipalvelujen toteuttaminen kaikille kansalaisille. Myös heikomman elinajanodotteen kansalaiset on tunnistettava ja heille rakennettava tukiohjelma, KAKS:n tiedotteessa sanotaan.
−Suurten ikäluokkien viimeisten elinvuosien kustannukset vuonna 2040 ovat vain noin 300 miljoona euroa enemmän kuin nyt, kun hoidon puitteet kohdennetaan oikein niillä kaupunkiseuduilla, jonne ikäihmiset muuttavat.
Julkaisu huomauttaa, että tuoreet erot kuolleisuuudessa sekä sukupuolten että alueiden välillä ovat Suomessa edelleen suuret. Ääripäät ovat kaukana toisistaan.
Pohjois-Satakunnan seutukunnassa miesten ja naisten välinen elinajanodote ero on 7,8 vuotta, kun se on Sydösterbotten-Suupohjan-seutukunnassa (Kaskinen, Kristiinankaupunki ja Närpiö) vain 2,3 vuotta.
Etelä-Karjalan maakunnassa miesten elinajanodote on kasvanut vuosista 2010–2012 vuosiin 2017–2019 verrattuna 3,27 vuodella, mutta Etelä-Savossa vain 0,96 vuodella. Vastaava ero (2,56 ja 0,81 vuotta) on myös näiden maakuntien naisilla.
− Erot ovat siis kaikissa kolmessa esimerkkitapauksessa yli kolminkertaiset. Myös laatuvertailut paljastavat vastaavia eroja eri alueiden välillä. Tällaisen eriarvoistavan kehitykseen suunta on katkaistava. Muussa tapauksessa maakunta- ja seutukuntaerot saattavat säilyä maakunnallisen itsehallinnon ohjauksessa juuri kuten seutukunnille on edellä osoitetulla tavalla käynyt kunnallisen itsehallinnon tuloksena, tiedotteessa vaaditaan.
Julkaisun kirjoittajien mukaan sama ”eriarvoistava tuotantotapa” ja ”tilanteen heikko hallinta” koskevat myös vanhainhoidon järjestämistä.
Erot palvelujen saatavuudessa, käytössä, keskimääräisissä hoitoajoissa ja hoitopäivien määrissä ovat heidän mukaansa aivan liian suuria. Myös henkilöstömäärät ja kustannukset vaihtelevat rajusti.
−Erot ulottuvat niin ikään kotihoidon ja laitoshoidon välisiin käytäntöihin, asiakkaiden ikäjakaumiin sekä hoitoon ottamisen syihin ja hoitoonpääsyn kriteereihin. Avainkysymykseksi nousee se, pystyvätkö hyvinvointialueet kaltaistamaan toimintansa parhaiden käytäntöjen mukaisesti siten, että edellä kuvattuja eroja ei jatkossa enää esiinny. Voimavarojen käyttö ja terveystulostavoitteet on yhdenvertaistettava valtakunnallisesti.
