"Se toinen kotimainen" oli mainettaan parempi auto – jopa suomea puhuva "Ritari Ässä" -versio tehtiin
Autokansa tuntee hyvin ihmistyypin, joka tietää aina kuinka kelvottomia toisten autot ovat – jopa niillä koskaan itse ajamatta ja varsinkaan omistamatta.
Uudessakaupungissa 1970-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin valmistettu ranskalaisauto Talbot on saanut osansa ”renkaidenpotkijoiden” arvostelusta, osin toki aiheestakin. Kyseessä oli kuitenkin aikanaan ajanmukainen ja monissa suhteissa mainio auto, jota valmistus Suomessa ei ainakaan alkuperäisestä huonontanut.
Uudenkaupungin Talbot-projekti sai alkunsa, kun vuodesta 1969 Saabeja valmistanut Saab-Valmetin autotehdas alkoi etsiä seuraajaa ikääntyneelle Saab 96:lle.
Neuvotteluja käytiin italialaisen Lancian ja Simcoja valmistaneen Ranskan Chryslerin kanssa. Sopimus Chryslerin kanssa allekirjoitettiin elokuussa 1978 juuri ennen kuin Peugeoteja ja Citroenia valmistama PSA osti yhtiön Euroopan toiminnot.
Chrysler Francen mallistoon kuuluivat vuoden autoksi vuonna 1976 valittu Simca 1307 ja saman tittelin vuonna 1979 kuitannut hieman pienempi Horizon. Omistajan vaihtuessa Simcan nimi vaihtui naftaliinista kaivettuun Talbotiin, jonka uskottiin myyvän 1950-luvulla kuopatun merkin entisellä vahvalla alueella Britanniassa.
Ranskalaisautojen tuotanto käynnistettiin Uudessakaupungissa vuonna 1979. Molempien mallien pellin alla rouskuttivat Simcan suunnittelemat työntötankomoottorit, joista pienempi 1,3-litrainen tuotti 69 hevosvoimaa (51 kW) ja isompi 1,5-litrainen 85 hevosvoimaa (63 kW). Pienemmälläkin moottorilla suorituskyky oli tavalliselle käyttöautolle hyvin riittävä.
Moottorinsa vuoksi Talbot ei tielle jättänyt. Monet ajoivat Talboteillaan satojatuhansia kilometrejä ilman koneremontteja. Testeissä moottorien suorituskyky ja taloudellisuus saivat kehuja, vaikka ne saivat karkean käyntiäänensä vuoksi huonon maineen.
Ajettavuudeltaan molemmat mallit olivat hyviä, isompi 1510 pykälän Horizonia parempi. Tekniikan maailman 1,3 litraisten ”säästöluokan perheautojen” vertailutestissä vuonna 1980 Talbot 1510 GL kepitti kilpailijansa Opel Asconan, Ford Taunuksen ja Fiat 131 Mirafiorin.
Talbotin sisätilat ja mainion vääntösauvajousituksen tuoma mukavuus saivat kiitosta ja suorituskyky, kulutus, valot ja suuntavakavuus todettiin erittäin hyviksi. Myös kaarreominaisuudet olivat hyvät.
Varhaisten Talbotien ajomukavuutta heikensi kuitenkin olennaisesti kaksi tuskastuttavaa seikkaa: onnettoman epämääräinen vaihteensiirto ja raskas ohjaus varsinkin pysäköitäessä. Myöhempiin vuosimalleihin tullut Peugeot-peräinen 5-vaihteinen vaihdelaatikko poisti kuitenkin vaihteensiirron ongelmat ja ohjaustakin saatiin kevyemmäksi.
Suomessa tehtyjen Talbotien sisustus poikkesi ranskalaisista, sillä esimerkiksi istuimet olivat Saab-peräisiä. Autojen kotimaisuusaste oli ylipäätään varsin korkea, 40 prosenttia.
Vuonna 1981 viistoperäinen 1510 ja Horizon saivat rinnalleen porrasperäisen 1510-version eli Solaran ja myöhemmin markkinoille tuotiin 1,9-litraisella Indenor-dieselillä varustetut versiot.
Oma seikkailunsa oli petrolikäyttöinen Petro-Horizon, josta ei tullut kuitenkaan suurta menestystä. Petrolikäyttöön muuntaminen vei tehoa, sillä moottorin puristusta piti pienentää. Petrolikäyttöisen 1,5-litraisen Horizonin suorituskyky putosi tällöin 1,3-litraisen tasolle.
Petroli heikensi myös moottorin voitelua ja tihensi öljynvaihtoväliä. Käynnistystä ja voimakkaita kiihdytyksiä varten tarvittiin bensiiniä, joten autoissa oli kaksoispolttoainejärjestelmä.
Ehkä osin television tuolloisen suosikkisarjan Ritari Ässän puhuvan K.I.T.T. -auton innoittamina Uudenkaupungin insinöörit esittelivät syksyllä 1984 suomea puhuvan Talbotin, joka sai lehdistössä suurta huomiota.
Puhetoiminto oli asennettu 55:een Talbot 1510 -mallin autoon, jotka oli tarkoitettu lähinnä piirimyyjien esittelyautoiksi. Lisämaksua vastaan autonostajien oli mahdollista saada puheominaisuus uuteen Talbotiinsa, mutta erikoisvarusteltuja Talboteja tuskin myytiin kovin monta. Jo vuoden 1985 keväänä Talbotin tuotanto Uudessakaupungissa päätetiin lopettaa.
Talbotin tarina tuli muuallakin päätökseen samoihin aikoihin. Koko merkki päätettiin lopettaa, ja Horizonin seuraajaksi suunniteltu Talbot Arizona tuli markkinoille vuonna 1986 Peugeot 309:n nimellä.
Uudessakaupungissa valmistettiin Horizoneja kaikkiaan 17 931 kappaletta ja isompaa 1510/Solaraakin 14 047 kappaletta. Suomessa Talbotit kävivät aikanaan kaupaksi hyvin.
Vuosina 1981 ja 1982 merkki oli ensirekisteröintitilastossa sijalla seitsemän. Vuonna 1983 Solaran 1,3-litrainen perusmalli maksoi 64 900 markkaa eli nykyrahaksi muunnettuna 28 971 euroa.
Vaikka Suomessa myytiin vain ”omia” Talboteja, merkin mallisto oli laajempi. Siihen kuuluivat muuan muassa pikkuauto Samba, edustusluokan Tagora ja urheilumalli Matra Murena.
Euroopan markkinoilla laajalti tunnetun Simcan uudelleen nimeäminen Talbotiksi oli PSA-konsernilta kuitenkin ilmeinen virhe. Imagoa yritettiin kohentaa muun muassa autourheilun avulla, ja Talbot-Ligiér -talli osallistui Formula 1-sarjaankin vuosina 1981-1982 Talbot-brändätyin Matran V-12 -moottorein.
Kampanja ei kuitenkaan tuottanut kehuttavia tuloksia, vaikka Jacques Laffite onnistui ajamaan merkille kaksi F1 -osakilpailuvoittoakin. PSA ei myöskään näyttänyt erityisen innokkaalta panostamaan konsernin ”ottopoikaan”. Alun perin Talbot Arizonaksi tarkoitettu Horizonin seuraaja tuli markkinoille 1986 Peugeot 309:n nimellä. Mallia valmistettiin vuoteen 1994.
Talbot-merkin lyhyeksi jäänyt elinkaari ja apea kuolema vaikutti Suomessakin suoraan autojen jälleenmyyntiarvoon ja jälkimaineeseen. Paljon parjatulla ”toisella kotimaisellakin” on kuitenkin omat uskolliset ystävänsä ja harrastajansa.
Toimittaja Olli Haapakankaan Ylen Radio Suomessa syksyllä 2020 vetämä Talbot-ilta oli menestys: melko harvasta automerkistä on ylipäätään lähes kolmituntisen suoran radiolähetyksen aiheeksi.