Saako suojelupoliisi luovuttaa jatkossa tiedustelutietoa Natolle? Hallintovaliokunta linjaa tänään muutoksista tiedustelulakeihin

Tulisiko suojelupoliisin saada luovuttaa telekuuntelussa saamiaan tietoja rikospoliisille? Entä millaisia perustuslaillisia ongelmia tätä koskevaan sääntelyyn voi liittyä?

Muun muassa tätä eduskunnan hallintovaliokunta käsittelee tänään mietinnössään, joka koskee tiedustelulainsäädännön niin sanottujen palomuurisäännösten muuttamista.

Palomuurilla säännellään tiedustelumenetelmillä saadun tiedon luovuttamista esimerkiksi rikostorjuntaa tekeville viranomaisille. Tiedustelutietoa ei nykylain mukaan ole lähtökohtaisesti tarkoitettu rikostorjuntaan. Tähän hallitus haluaisi nyt muutoksia.

Sisäministeriön mukaan hallituksen esitys selkeyttäisi palomuurisääntelyä. Se lisäisi esimerkiksi suojelupoliisin oikeuksia luovuttaa siviilitiedustelun kautta saatuja tietoja poliisille sekä ilmoittaa rikosepäilyistä.

Suojelupoliisi saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa henkilötietoja myös esimerkiksi Natolle, Interpolille sekä ulkomaan turvallisuus- ja tiedustelupalveluille ja ulkomaan viranomaisille, joiden tehtäviin kuuluu esimerkiksi kansallisen turvallisuuden suojaaminen.

Lisäksi tiedusteluviranomaiset saisivat ilmoittaa ja luovuttaa rikostorjuntaviranomaiselle tiedustelumenetelmän avulla saatua tietoa kansallista turvallisuutta vaarantavista rikoksista eli maanpetos-, valtiopetos- ja terrorismirikoksista riippumatta rikoksen rangaistusasteikosta.

Lakimuutos on kuitenkin törmännyt perustuslaillisiin ongelmiin, joita hallintovaliokunnan on nyt odotettu ratkovan. Esityksessä on nähty ongelmia muun muassa perustuslain yksityiselämän suojaa ja oikeusturvaperusoikeutta koskevien pykälien osalta.

Asian käsittely on ollut monimutkainen ja sisäministeriö on antanut hallintovaliokunnalle lisäselvityksiä asiasta.

Perustuslakiovaliokunta totesi syyskuisessa lausunnossaan, että erityisesti esityksen suhdetta perustuslakiin koskeva jakso on sisällöllisesti varsin suppea ja ylimalkainen. Se huomautti myös, että ehdotettuja muutoksia on kuvattu niiden perusteluissa sääntelyn selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi, vaikka asiallisesti kyse on osin merkittävistäkin muutoksista.

Perustuslakiovaliokunnalle antamassaan lausunnossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen totesi, että esitys rajoittaisi niin yksityiselämän suojaa, käyttötarkoitussidonnaisuusperiaatetta kuin luottamuksellisen viestin suojaa. Hän piti sääntelyä merkityksellisenä myös oikeusvaltioperiaatteen kanssa, jonka keskeisenä elementtinä on, että viranomaisten toimivallan ja niiden käytön tulee perustua lakiin. 

– Pidän valitettavana, että vaikka kyse on perusoikeusherkästä sääntelykontekstista, esityksen säätämisjärjestysperustelut ehdotettujen säännösten merkittävyyteen nähden ovat varsin suppeat ja ylimalkaiset, Jääskeläinen sanoi.

Oikeusasiamiehen mukaan esitetty sääntely rikkoo ajatusta, jonka mukaan rikostutkinnasta eriytyvää tiedustelutoimintaa ei pidä säännellä siten, että se avaisi mahdollisuuden kiertää tai väljentää poliisilaissa ja pakkokeinolaissa salaisille tiedonhankintakeinoille tai salaisille pakkokeinoille asetettuja ehtoja.

– Ehdotus johtaisi siihen, että ”heikkojen signaalien ja epävarmojen tietojen yhdistelemisen” perusteella tiedustelumenetelmillä hankittua tietoa käytettäisiin entistä lievempien rikosten torjuntaan tietojen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poiketen.

Jääskeläinen piti kyseenalaisena, onko ehdotus painavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen perustuva ja oikeasuhtainen, mikä on käyttötarkoituksesta poikkeamisen edellytys.