Pyhäjoen kunnanjohtaja uskoo, että ydinvoimala nousee vielä kuntaan – Asiantuntija: Näin isojen hankkeiden aikakausi on ohitse
Ravintola Rahlanissa on juuri ennen lounasaikaa hiljaista. Yksi mies odottaa noutoannostaan, toinen tulee sisään ja hakee ruokansa nopeasti mukaansa. Sitten hekin häipyvät.
Ravintola Rahlan sijaitsee aivan Pyhäjoen kunnan keskustassa. Ikkunasta näkyy ydinvoimayhtiö Fennovoiman entinen toimisto. Valokyltti on revitty irti niin, että halogeenit vain irvistelevät.
Yrittäjä Hhuong Rahlan-Kallio kantaa salaattikulhot ja ruoka-astiat valmiiksi linjastolle. Kanakastiketta, sisäfileetä ja paistettua kaalta.
Rahlan-Kalliota jännittää. Lounasasiakkaita on tänäänkin tulossa, sen hän tietää varmasti. Mutta kuinka paljon?
Ravintolansa hän perusti vuonna 2017. Pyhäjoelle kaavaillun ydinvoimalan alueella oli silloin tehty jo pitkään rakennustöitä.
Rahlan-Kallion mielestä kaikki näytti hyvältä. Jättimäinen rakennusprojekti työllisti välillisesti useita paikkakuntalaisia. Lounasravintolalle oli kysyntää ja asiakkaita riitti. Rahlan-Kallio sai ensimmäisen yrittäjävuotensa aikana maksettua kaikki velkansa, joita ravintolan perustaminen oli aiheuttanut.
Välillä ydinvoimalahanke ajautui pahaan vastatuuleen, mutta aina se tuntui lopulta kuitenkin puksuttavan eteenpäin.
Sitten tuli korona ja asiakkaat katosivat. Kun rajoitukset lopulta höllenivät, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Fennvoima irtisanoi sopimuksensa ydinvoimalan laitostoimittajan venäläisen Rosatomin kanssa. Koko hanke meni jäihin.
Rahlan-Kallion ravintolassa asiakkaiden määrä väheni taas. Kun Fennovoima irtisanoi työntekijänsä, myös monilta hankkeessa välillisesti mukana olleilta menivät työt alta.
Rahlan-Kalliota mietityttää, kuinka kauan hän enää jaksaa. Koko ravintolan sulkeminen on ollut mielessä.
– Työtä itsessään jaksan, mutta kun asiakkaita ei ole tarpeeksi, eivät rahat riitä kaikkien kulujen maksamiseen. Varsinkin, kun sähkön hintakin nousee, Rahlan-Kallio sanoo.
Fennovoiman ydinvoimalahankkeen päättyminen on ollut noin 3 000 asukkaan Pyhäjoelle iso pettymys. Se tulee selväksi kylänraitilla, jossa kuntalainen toisensa perään harmittelee työpaikkojen katoamista. Moni ei halua kommentoida asiaa lainkaan.
– Onhan se ihan selvä, että kunnan väkiluku pyrkii laskemaan, kun työpaikkoja menetetään, kunnanjohtaja Matti Soronen huokaa.
Hän nojaa kunnantalon pihalla kalastusaiheiseen patsaaseen, jonka kyljessä lukee mahtipontisesti “Jumala antaa suuret saaliit Pyhäjoen pojille”.
Sorosen mukaan asukasluvussa on jo näkynyt “pientä miinusmerkkiä”. Mitään selviä tilastoja ei tämän vuoden osalta voida vielä kertoa. Pyhäjoen työttömyyslukemat ovat nousseet Fennovoiman irtisanomisten jälkeen noin prosentilla. Se kuulostaa kohtuullisen maltilliselta. Kunnan talous säilyy Sorosen mukaan vakaana.
– Merkittävä iskunvaimentaja on tuulivoima, jota Pyhäjoelle pystytetään paljon. Se työllistää. Mutta kyllä tämä näkyy jo esimerkiksi palvelualan yrityksissä. Kun ostovoimaa ei ole, ei palveluitakaan ole kannattavaa ylläpitää.
Kunnanjohtaja ei kuitenkaan halua vaipua epätoivoon. Hän uskoo vakaasti, että ydinvoimala vielä nousee Perämeren rantamille Pyhäjoen Hanhikivenniemelle. Fennovoima sitä ei enää rakennuta, mutta joku muu toimija kyllä, Soronen vakuuttelee.
– Meillä vaihtuu lippalakki uuden toimijan myötä, hän veistelee.
Soronen korostaa, että Pyhäjoella on kymmenen vuoden aikana luotu valtavasti infrastruktuuria ydinvoimahanketta ajatellen. Hanhikivenniemelle on ehditty pystyttää varastorakennuksia, asuintiloja ja muita ydinvoimalalle tärkeitä toimintoja.
– Ei tätä kaikkea ole varaa jättää hyödyntämättä.
Soronen siteeraa sanojensa vakuudeksi jo edesmennyttä pitkäaikaista eduskunnan puhemiestä ja valtiovarainministeriä Ahti Pekkalaa (kesk.). Sorosen mukaan ydinvoimala toteutuu, koska Pekkalan esittämät kolme keskeisintä kriteeriä täyttyvät.
Ensimmäinen niistä on hänen mukaansa se, että sähkö on hyvä tuote, jolle riittää kysyntää. Toinen on se, että maailmassa on varsin vähän valmiiksi kaavoitettuja ja pitkälle rakennettuja ydinvoimatontteja. Kolmas on se, että maailmassa riittää aina rahoitusta ja pääomia hyville hankkeille.
Uuden ydinvoimalan saaminen Pyhäjoelle näyttää kuitenkin melko epätodennäköiseltä, sanoo ydinvoimatekniikan professori Juhani Hyvärinen LUT-yliopistosta.
Periaatteellisella tasolla se on toki edelleen mahdollista, mutta hankkeeseen liittyy liikaa epävarmuuksia.
Perinteisten suurten ydinvoimaloiden aikakausi näyttää muutenkin olevan maailmalla ohi. Hyvärisen mukaan ydinvoimaloiden tekeminen sillä tavalla kuin niitä tähän saakka on tehty, ei ole kannattavaa. Ei varsinkaan Suomessa, jossa kriteerit ja lupaprosessien ehdot ovat tiukat.
– Pelkkä lupien hakeminen on laitostoimittajille iso projekti. En usko, että maailmalta löytyy sellaista laitostoimittajaa, joka ottaisi valtavan riskin ja lähtisi kehittämään hanketta, joka on hyvin epävarmassa tilanteessa.
Yksi ratkaisu Pyhäjoelle voisivat olla niin sanotut pienydinvoimalat, jotka ovat alalla suuren mielenkiinnon kohteena.
Hyvärisen mukaan aiemmat ydinvoimalat ovat perustuneet pitkälti niiden suureen kokoon. Se on vaatinut hyvin monimutkaista tekniikkaa. Suuret ydinvoimalat ovat myös keskenään hyvin erilaisia.
Pienydinvoimaloissa koko olisi selvästi pienempi. Ne tuottaisivat vähemmän energiaa, mutta yksinkertaisen tekniikkansa vuoksi niitä olisi nopeampi rakentaa vaikka useita samanlaisia vierekkäin.
– Pienydinvoimaloiden kehittäminen ei ole vielä aivan valmista. Vielä on näyttämättä toteen, lunastavatko ne lupauksensa nopeasta rakentamisesta. Mutta lupaavilta ne kuulostavat monella tavalla.
Hyvärisen mukaan pienydinvoimaloiden toimivuudesta saadaan tuloksia “muutaman vuoden” päästä, kun ensimmäiset saadaan markkinoille.
Pienydinvoimaloiden kohdalla sijoituspaikalla ei olisi niin isoa merkitystä. Ne voisivat sijaita jopa kaupunkien kupeessa. Hyvärisen mukaan Pyhäjoen puolesta puhuisi kuitenkin se, että siellä on infrastruktuuri hyvin pitkälti valmiina. Mitään haittaa siitä ei ole, että pienydinvoimalat toimisivat kaukana asutuskeskuksista. Sähköä voidaan aina siirtää pitkiäkin matkoja.
– Jos pienydinvoimalahanketta alettaisiin nyt valmistella, realistinen aikataulu sen valmistumiseen olisi 2030-luku. Itse rakentaminen olisi nopeampaa, mutta lupaprosessi veisi saman verran aikaa kuin isommissakin, Hyvärinen summaa.
Juttu on lyhennelmä reportaasista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä lokakuussa 2022.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.