Oppositio kritisoi "härskejä" leikkauksia kehitysyhteistyöhön – Valtonen: Varsin pieni merkitys ulkopolitiikkaan
Oppositio oli huolissaan kehitysyhteistyörahojen leikkauksista ja suurlähetystöjen sulkemisesta, kun eduskunta keskusteli tiistaina ulkoministeriön ensi vuoden budjetista.
Kehitysyhteistyöhön menee reilu miljardi euroa, noin 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomi on periaatteessa sitoutunut nostamaan rahoituksen YK:n suosituksen mukaiseen 0,7 prosenttiin.
Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) nosti esiin ristiriitaisen tilanteen, kun hallituksen ja presidentin suulla painotetaan kehityspolitiikkaa ja yhteyksiä globaaliin etelään, mutta kehitysyhteistyöleikkaukset ovat rajuja.
Koskinen mainitsi myös lähetystöverkon isot aukot.
– Miten hallitus aikoo palata tällaiselle johdonmukaisemmalle linjalle niin tämän rahoituksen kuin sitten myös hallinnollisten ratkaisujen puolelta, jotta äänemme on suhteessa ja linjassa sen kanssa, mitä paperilla kirjoitamme?
SDP:n ryhmänjohtaja Tytti Tuppurainen totesi, että kehitysyhteistyöstä leikataan tällä vaalikaudella kaiken kaikkiaan lähes 40 prosenttia, vaikka kehityspolitiikka on kansainvälisen yhteistyön väline, jota käytetään Suomen ulkopolitiikan tavoitteiden ja intressien edistämiseen.
Vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto oli myös huolissaan kehitysyhteistyön tasosta.
– 0,35 on kyllä erittäin alhainen verrattuna Suomen 0,7 prosentin tavoitteeseen bkt:stä, liukunut liian alas, hän sanoi.
Ulkoministeriö sulkee ensi vuoden aikana Suomen suurlähetystöt Pakistanin Islamabadissa, Afganistanin Kabulissa ja Myanmarin Yangonissa.
Haavisto pelkää ”sahaavaa liikettä, joka ei ole Suomen ulkopolitiikan hoidolle hyväksi”. Haavisto sanoi ymmärtävänsä Kabulin edustuston sulkemisen Talebanin hallinnon noustua valtaan Afganistanissa.
Haavisto kuitenkin huomautti, että Pakistan on iso ja merkittävä toimija Aasiassa.
– Olisi erittäin tärkeää jatkaa yhteydenpitoa sinne. Sillä on myöskin kaupallista merkitystä. Burman osalta – se on yksi niitä harvoja kohteita, joissa Suomella voisi olla rauhanvälityksessä aika paljon annettavaa.
Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari sanoi ymmärtävänsä, että myös lähetystöistä nipistetään, jos kaikkialta leikataan ja ”jos mummot eivät saa hoivaa”.
Kalmari ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, että kohteiden valinnat ovat oikeita siitä näkökulmasta, missä Suomen kannattaisi olla kaupankäynnin apuna.
– Juuri tällaisista kehittyvistä maista suurlähetystöjä ajetaan alas ja pidetään kaikki Euroopan lähetystöt vielä pystyssä. Mielestäni Eurooppaan meillä on sen verran selkeät ja hyvät yhteydet, että se ei ole niinkään ensisijaista.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo piti tosiasiana sitä, että kehitysyhteistyön leikkaukset kaventavat Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa.
Erityisen ”härskinä” Honkasalo piti sitä, että Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin rahoitusta leikataan, mikä heikentää työntekijöiden oikeuksien eteen tehtävää työtä maailmalla.
SASKille myönnettiin enintään 10 miljoonan euron rahoitus, kun haettu rahoitus oli 22,5 miljoonaa neljäksi vuodeksi. Tällä kaudella SASKin valtionrahoitus on ollut 16,1 miljoonaa.
– Erityisen härskiä on tämä valmistelu, joka liittyy SASKin rahoitukseen, jossa tätä tukea on leikattu 40 prosenttia. Valmistelevat virkamiehet ovat suoraan sanoneet, että tämä on rikkonut hakijoiden yhdenvertaista kohtelua.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps.) piti SASKin tapausta esimerkkinä siitä, että kun joku toimija tai joku järjestö on saanut tietyntasoista tukea, niin sille odotetaan jatkossakin samaa tai isompaa tukea.
Tavio sanoi, että nyt pidetään entistä tarkempaa taloudenpitoa, ja kehitysyhteistyöstä on leikattu historialliset yli 1 030 miljoonaa euroa.
– Ja ne kohdistuvat luonnollisesti moniin kohteisiin. Tällä pyritään tasapainottamaan valtiontaloutta, Tavio opasti.
Myös ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) vetosi myös julkisen talouden heikkoon tilaan, joka on johtanut merkittäviin kehitysyhteistyöleikkauksiin.
– Mutta vastaavasti näen, että sillä on itse asiassa kuitenkin varsin pieni merkitys Suomen ulkopolitiikan liikkumavaraan, hän sanoi.
– Päinvastoin kaikissa keskusteluissa etelän edustajien kanssa kaikki toivovat kumppanuutta, jossa katsotaan silmästä silmään ja tehdään yhdessä kauppaa, investointeja, kehitetään yhdessä tulevaisuutta.
Valtonen totesi, että Afrikassa EU on suurin rahoittaja kehitysyhteistyön, mutta myös investointien ja kaupan osalta.
– Se rooli on keskeinen, mutta meidän pitää ottaa siitä enemmän irti. Liian usein on niin, että esimerkiksi Global Gateway ‑hankkeen myötä eurooppalainen veronmaksaja maksaa hankkeen, mutta sitten vastaavasti esimerkiksi kiinalainen toimija ottaa siitä hyödyt, ja näin ei tietenkään ole oikein.