Oikeustieteen professori penää selvitystä karenssisopimuksista – sopimuksia on laadittu valtionhallinnossa jo toistasataa, mutta niitä ei seurata aktiivisesti
Takeltelevan alun jälkeen valtionhallinnon karenssisopimuksia on alettu ottaa laajasti käyttöön. Arkaluontoisen tiedon suojaamiseksi tarkoitettuja sopimuksia on laadittu toistasataa, mutta aktiivista seurantaa niistä ei tehdä.
Oikeustieteen professori Janne Salminen toivoo, että karenssijärjestelmästä tehdään vaalikauden päätteeksi systemaattinen selvitys. Turun yliopistossa työskentelevän Salmisen mukaan laki sopimusten takana on ollut voimassa varsin lyhyen aikaa eikä sen toimivuutta voi vielä arvioida.
– Kun tämä on uutta lainsäädäntöä, pitäisi tehdä systemaattinen selvitys, millaisia aktivoidut karenssisopimukset ja niissä käytössä olleet ajat ovat olleet, Salminen sanoo STT:lle.
Valtiovarainministeriö on seurannut vuodesta 2017 asti käytettyjä sopimuksia kahdesti kyselyllä, joista edellinen tehtiin viime keväänä.
– Meillä olevien tietojen perusteella arvioisin, että tehtyjen sopimusten määrä on 150 kappaleen kieppeillä, sanoo ministeriön hallitussihteeri Anna Gau.
Karenssisopimusten tarkoitus on suojata arkaluotoiseksi arvioidun tiedon kulkeutumista julkishallinnosta yksityiselle sektorille. Työntekijän siirtyminen valtionhallinnosta yritykseen voisi tarjota yritykselle kilpailuetua esimerkiksi tiedolla valmisteilla olevasta lainsäädännöstä.
Sopimusten laadinnan mahdollisti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen säätämä lakimuutos. Sitä edelsi muun muassa silloisen valtiovarainministerin Petteri Orpon (kok.) erityisavustajan Joonas Turusen siirtyminen terveysyhtiö Mehiläisen palvelukseen kesken sote-uudistuksen.
Nyt karenssisopimuksen laatineen työntekijän tulee ilmoittaa valtiolle uudesta työpaikastaan. Karenssi ei aktivoidu kaikille työpaikkaa vaihtaville. Valtio punnitsee tarvetta sen käytölle tapauskohtaisesti.
– Karenssi aktivoidaan lähinnä sellaisessa tilanteessa, kun henkilö siirtyy yritystehtävään, jossa hän voisi käyttää saamiaan tietoja hyödykseen, sanoo alivaltiosihteeri Timo Lankinen valtioneuvoston kansliasta (VNK).
Ministerien avustajakunta erottuu ryhmänä, jolle sopimuksia on laadittu ahkerasti. Lankinen kertoo, että kanslia laatii nykyisin karenssisopimuksen kaikkien ministerien erityisavustajien ja valtiosihteerien kanssa. Yhteensä näitä sopimuksia on voimassa runsaat 80. Lisäksi VNK:n johtaville virkamiehille on voimassa viisi sopimusta.
– En usko, että tätä on muissa ministeriöissä otettu yhtä laajasti käyttöön, Lankinen sanoo.
Ministerien avustajien ohella sopimukset ovat yleisiä puolustus- ja finanssihallinnossa. Anna Gau kertoo, että VNK:n ulkopuolella sopimuksia oli kevään kyselyn aikaan voimassa 43. Niistä 20 oli laadittu Puolustusvoimissa.
Kaikki valtion organisaatiot eivät vastanneet kyselyyn. Vastaamatta jätti esimerkiksi Rahoitusvakausvirasto, jonka asiantuntijoille on aiemman tiedon mukaan ollut voimassa noin 15 sopimusta.
Ministerien avustajat erottuvat myös tiedossa olevien aktivoitujen karenssien joukossa.
Jos karenssi aktivoidaan, työntekijä odottaa uuden työnsä alkamista karenssin ajan. Tältä ajalta hänelle maksetaan aiempaa palkkaa vastaava korvaus menetystä ansiosta. Lainsäädäntö mahdollistaa korkeintaan kuuden kuukauden karenssin.
Nykyisellä vaalikaudella karenssin on saanut neljä työpaikkaa vaihtanutta avustajaa: kuntaministeri Sirpa Paateron (sd.) erityisavustaja Paavali Kukkonen, useiden demariministereiden erityisavustaja Dimitri Qvintus, aiemman pääministerin Antti Rinteen (sd.) valtiosihteeri Raimo Luoma ja entisen valtiovarainministerin Katri Kulmunin (kesk.) erityisavustaja Kari Jääskeläinen.
Qvintuksen karenssi kesti kolme kuukautta, muiden neljä. Niistä kukin oli arvoltaan vähintään toistakymmentätuhatta euroa.
Avustajien lisäksi valtiovarainministeriössä on tiedossa kolme aktivointia.
Sekä Business Finlandilla että Rahoitusvakausvirastossa on Gaun mukaan aktivoitu yksi karenssi, jotka molemmat olivat kuuden kuukauden maksimipituuden mittaisia. Myös Puolustusvoimissa on Gaun mukaan aktivoitu yksi karenssi.
Neljästä avustajasta kaksi siirtyi karenssin jälkeen elinkeinoelämän palvelukseen. Kukkonen rekrytoitiin Elinkeinoelämän keskusliittoon ja Qvintus lääkeyhtiö Bayeriin.
Valmiiden työpaikkojen ohella karenssi on aktivoitu myös tapauksissa, joissa äkisti työtä vaille jäänyt konkariavustaja on ilmoittanut suuntaavansa yritystoimintaan.
Kun Antti Rinne erosi pääministerin paikalta joulukuussa, hänen toinen luottokasvonsa Raimo Luoma ilmoitti VNK:lle aikovansa tarjota ”strategisia neuvonantopalveluita ja lakiasiainpalveluita elinkeinoelämälle ja muille tahoille”. Karenssi aktivoitiin kuusi päivää Rinteen eron jälkeen.
Luoma kertoo STT:lle, ettei hän huhtikuussa päättyneen karenssijakson jälkeen ottanut lopulta vastaan yhtään toimeksiantoa, vaikka hän sai useita tiedusteluja, pääosin yksityiseltä sektorilta. Luoma oli maaliskuussa hakenut työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi.
– Otin riskin, että jos eivät nimitä, niin sitten eivät nimitä. Sitten olisin aloittanut aivan muita hommia, Luoma sanoo.
Viivästysten jälkeen Luoma nimitettiin virkaan kesäkuussa. Hänen viisivuotiskautensa ministeriössä alkoi syyskuussa.
Monen kuukauden karenssijaksoa Luoma luonnehtii ”aika rankaksi”. Hän perustelee ilmoittaneensa ammatinharjoittamisen aloituksesta heti Rinteen eron jälkeen siksi, ettei ole omien sanojensa mukaan tottunut olemaan tekemättä töitä.
– En niin vanha vielä ole, etten haluaisi töitä tehdä, Luoma sanoo.
Vastaavalla tavalla neljän kuukauden karenssin sai Kari Jääskeläinen.
Kun Kulmuni erosi valtiovarainministerin tehtävästä kesäkuussa, Jääskeläinen ilmoitti perustavansa yrityksen, jonka alana olisi liikkeenjohdon konsultointi ja yhteiskunnallinen edunvalvonta. Hänen karenssinsa aktivoitiin yhdeksän päivää Kulmunin eron jälkeen, ja se päättyy lokakuussa.
Jääskeläinen ei halunnut antaa karenssiinsa liittyvää haastattelua STT:lle.
Julkisoikeuden professori Janne Salminen ei arvostele Luoman ja Jääskeläisen toimintaa.
– En tästä kauhean kriittinen ole. Tässä on tasapainoiltava kahden intressin kanssa. On julkinen etu, mutta toisella puolella vaakakupissa painaa ihmisten oikeus valita työnsä tai elinkeinonsa, joka on perustuslaissa turvattu oikeus, Salminen sanoo.
– On hyvin vaikea näyttää toteen, että karenssisopimukseen liittyvää korvausta käytettäisiin väärin. Objektiivisesti tarkastelleen se tekee tehtävänsä juuri silloin, kun henkilö päättää vaihtaa työtä.
Professori pitää asianmukaisena, että yhtiön perustamisesta ylipäätään ilmoitetaan. Tällä hän viittaa Puolustusvoimain entisen komentajan Jarmo Lindbergiin, joka perusti konsulttiyrityksen kesken mahdollisen karenssikauden. Perustelujensa mukaan Lindberg ei ilmoittanut asiasta valtiolle, koska varsinainen liiketoiminta alkoi vasta karenssikauden jälkeen.
Salminen myös korostaa sitä, että karenssi ei aktivoidu automaattisesti kaikille työpaikkaa vaihtaville.
Esimerkiksi opetusministeri Li Anderssonin (vas.) avustajan äitiyslomaa sijaistanut Mika Parkkari sai palata suoraan aiempaan työhönsä Suomen Ekonomisteihin pätkäpestinsä jälkeen. Avustajia on siirtynyt myös muihin tehtäviin politiikassa.
– Monesti henkilö siirtyy takaisin aikaisempaan tehtäväänsä tai julkisen sektorin palvelukseen. Silloin ei ole lähtökohtaisesti tarvetta tehdä arviointia, Timo Lankinen VNK:sta sanoo.
Sopimuksia otettiin aluksi hitaasti käyttöön, sillä lähtökohtaisesti sopimuksia on laadittu vain uusille työntekijöille. Tämä on oikeustieteen professori Janne Salmisen mukaan oikeudellisesti selkeintä.
– Sopimus on helpompi laatia, kun se voidaan lukea tehtävään nimittämisen edellytykseksi. Nyt kokemusta sopimusten käytöstä alkaa kertyä, Salminen sanoo.
Niinpä nyt eletään ensimmäistä vaalikautta, jolloin kaikille avustajille on laadittu karenssisopimukset. Hallituksen vaihtuminen vuosi sitten kesällä toi uuden avustajakaartin. Sopimusten laatiminen tälle joukolle lisäsi tuntuvasti olemassa olevien sopimusten määrää.
– Sopimuksia on nyt alettu tehdä. Olemme valtiovarainministeriössä painottaneet, että jos lain edellytykset täyttyvät, sopimukset tulisi laatia, Gau sanoo.
Lainsäädännön valmistelussa karenssin maksimipituudeksi ehdotettiin vuotta, mutta eduskunta pudotti ajan puoleen. Professori Salminen arvioi, että puolenkin vuoden karenssi on rajoitteena lopulta varsin pitkä.
– Tämä on perusoikeuden rajoitus, mutta myös kustannuskysymys. Kuuden kuukaudenkin maksimiaika on lopulta aika pitkä.
Hän huomauttaa, että pääosa karenssilainsäädännöllä suojattavasta tiedosta, esimerkiksi valmisteltavasta lainsäädännöstä, tulee julkiseksi ennemmin tai myöhemmin.
Jos tieto puolestaan on salassa pidettävää lainsäädännön nojalla, se pysyy sellaisena karenssisopimuksen umpeutumisen jälkeenkin. Tämä koskee esimerkiksi puolustushallintoa.