Näkökulma: Lihansyönti, yksityisautoilu, maahanmuutto… – Onnistuuko hallitusohjelmasta neuvotteleva keskusta kirkastamaan profiiliaan?
Vaalikevään loppukirissä keskusta jäi rumasti kilpakumppaneidensa jalkoihin identiteettipoliittisessa kahnaamisessa.
Ääripäitä karttelevat keskustalaiset kannat niin lihansyöntiin, metsähakkuisiin, maahanmuuttoon kuin yksityisautoiluun jäivät äänestäjille epäselviksi. Puolue ajautui ulkokehälle, kun oma suunta ei ollut tarpeeksi selvä.
Säätytalon neuvotteluihin tempautuneella keskustalla on nyt totinen paikka: mahdollinen hallitusyhteistyö edellyttää kompromisseja, mutta samalla puolueen pitäisi kiireesti löytää kadonnut identiteettinsä.
Hallitusneuvotteluiden alkumetreillä suurin mielenkiinto on perustellusti koskenut osapuolten talous- ja työllisyyslinjauksia.
SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n yhteisen hallituksen tiellä on silti muitakin kipupisteitä.
Etenkään haavojaan nuoleva keskusta ei voi juurikaan tinkiä peruskannattajilleen tärkeistä kynnyskysymyksistä.
Hallituksenmuodostaja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutuukin taipumaan melkoiseen spagaattiin, ennen kuin keskusta ja vihreät pääsevät sopuun esimerkiksi metsähakkuiden tasosta ja yksityisautoilun hinnasta.
Yli satavuotiaalla sillanrakentajalla on täysi työ rakentaa tulevaisuuteen kurottava ja selkeä vaihtoehto.
Etenkin perussuomalaiset hyötyivät siitä, että moni koki vaalikeskustelujen sävyn liian moralisoivaksi.
Osa keskustalaisista näki, että esimerkiksi lihansyöntiin puuttuminen verotuksen keinoin olisi hyökkäys perinteistä elämäntapaa vastaan.
Ihmisten ruokavalinnat ovatkin politisoituneet jyrkästi viime vuosina – lounaslautanen on yhä useammalle identiteetin keskeinen rakennuspalikka.
Julkisuudessa näkyvin kokkisota on käyty keskustaedustaja Mikko Kärnän ja vihervasemmiston poliitikkojen välillä.
Jos kansanrintamahallitus muodostuu, pääsemme ehkä todistamaan, kuinka kiihkeä kotimaisen lihatalouden soihdunkantaja Kärnä ja kasvisruokaintoilija Emma Kari (vihr.) puolustavat yhdessä hallituksen esityksiä.
Säätytalolle kutsutut puolueet tuskin saavat aikaan suurta kiistaa maahanmuuttopolitiikasta ja monikulttuurisuuden edistämisestä.
Keskustassa voi silti viritä halua jarrutella liberaalin linjan vihreitä, vasemmistoliittoa ja RKP:tä – olihan maahanmuuttolinjan repostelu perussuomalaisten keskeisin vaalivaltti.
Lisäksi keskustan pitää voittaa takaisin aluepolitiikan ilmaherruus, jos se mielii pysäyttää Jussi Halla-ahon (ps.) joukkojen voittokulun.
Viime vaaleissa perussuomalaiset nousivat nimittäin suurimmaksi puolueeksi monilla suurten ja keskisuurten kaupunkien reuna-alueilla.
Moni pelkääkin hajaseuduilla, että ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu kieltoineen ja hinnankorotuksineen kurjistaa elinoloja. Se luo otollisen maaperän ”herravihan” leviämiselle.
Hallitusneuvottelijoiden kannattaa kartoittaa yhteiset tavoitteensa ja arvopohja tarkasti tulevien viikkojen aikana, sillä muuten yhteistä taivalta voivat sävyttää irtiotot ja välirikot.
Samalla keskustajohdon tulee arvioida, pystyykö se kirkastamaan puolueensa profiilia monien odotusten ristipaineessa. Tilanne ei ole kadehdittava.
Kuten eräs puolueaktiivi totesi taannoin: keskustalainen identiteetti ei oikein voi rakentua sillekään, että asutaan maalla, pihassa on kaksi diesel-autoa ja Espanjassa käydään kaksi kertaa vuodessa.
Yli satavuotiaalla sillanrakentajalla on täysi työ rakentaa tulevaisuuteen kurottava ja selkeä vaihtoehto, jolla se vastaa niin ilmastokatastrofin uhkaan kuin yksittäisen kansalaisen murheisiin.
