Miten koronakriisi vaikuttaa ihmisten liikuntatottumuksiin? – Asiantuntijat vastaavat

Jotkut nauttivat liikkumisesta, toisia liikunta ei innosta lainkaan.

Taustalla voi olla monenlaisia syitä, joista merkittävässä roolissa ovat geenit: joillekin liikkeelle lähteminen on geneettisesti helpompaa, kun taas toiset jäävät helpommin paikoilleen, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Eero Haapala.

– Perimä ei kuitenkaan selitä sitä, jos joku ei pääse lainkaan liikkeelle. Osin geeneihin liittyy myös se, millaisen hyvänolontunteen liikunta saa aikaan. Toisaalta jos joku ei pidä lainkaan esimerkiksi juoksusta, hyvänolontunne voi tulla jostain muusta liikunnasta, Haapala sanoo.

UKK-Instituutin erikoistutkijan Minna Aittasalon mukaan liikkuvasta lapsesta ja nuoresta tulee useammin myös liikkuva aikuinen: liikkumisesta on pikkuhiljaa kehittynyt rutiini ja elämäntapa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijan Heini Wennmanin mukaan moni aikuinen haluaisi harrastaa liikuntaa, mutta ei koe aikansa riittävän. Liikunnan harrastaminen vähenee yleensä iän myötä.

– Myös ympäristö vaikuttaa. Jos lähistöllä ei ole mielekkäitä liikuntapaikkoja tai liikkuminen koetaan turvattomaksi esimerkiksi huonojen kulkuväylien takia, jämähdetään helpommin sisälle, Wennman sanoo.

THL:n viime joulukuussa julkaistun tilastoraportin mukaan reilu kolmasosa suomalaisista aikuisista tavoittaa yleisen terveysliikuntasuosituksen.

Noin puolet aikuisista tavoittaa pelkän kestävyysliikuntasuosituksen.

Kestävyysliikuntasuosituksen mukaan sydämen sykettä kohottavaa liikuntaa pitäisi harrastaa 2,5 tuntia viikossa.

Samat terveyshyödyt saa harrastamalla tehokkaampaa liikuntaa tunnin ja 15 minuuttia viikossa.

Koko terveysliikuntasuosituksen tavoittaa harrastamalla lisäksi lihaskuntoa parantavaa liikuntaa kaksi kertaa viikossa.

Tilastoraportti perustuu FinTerveys 2017 -tutkimukseen, johon osallistui 7 050 ihmistä.

UKK-Instituutin Aittasalon mukaan varsinainen liikunnan harrastaminen on yleistynyt.

Samaan aikaan on vähentynyt muu päivittäinen liikkuminen, kuten kävely kauppaan, harrastuksiin tai töihin.

– Tämä ei välttämättä ole hyvä suunta liikkumisen kokonaismäärän kannalta, Aittasalo huomauttaa.

Aittasalo uskoo, että koronavirustilanne voi yhtä lailla lisätä tai vähentää suomalaisten liikkumista.

Ihmiset, joille liikkuminen on elämäntapa, osaavat löytää korvaavia liikuntamuotoja ja ujuttaa niitä myös etätyön lomaan.

Ne, jotka eivät ole saaneet aikataulutettua liikuntaa tavalliseen arkeensa, saavat nyt mahdollisuuden liikkua itse valitsemanaan ajankohtana.

– Sen sijaan ne, jotka eivät ole kiinnostuneita liikunnasta ja joiden päivittäinen liikkuminen on kertynyt lähinnä työmatkoista ja työpaikalla liikkumisesta, saattavat poikkeustilanteessa liikkua jopa entistä vähemmän.

Aittasalo muistuttaa, että mikä tahansa liikkuminen on parempi vaihtoehto kuin paikallaanolo.

Arjen pienet teot, kuten portaiden käyttö hissin sijaan tai auton jättäminen hieman kauemmas kaupan sisäänkäynnistä, voivat lisätä liikkumisen kokonaismäärää yllättävänkin paljon.

Tutkijatohtori Haapalan mukaan vähiten liikkuvilla pienikin liikunnan lisääminen voi tuoda suuret terveyshyödyt.

Liikunta parantaa heikentynyttä sokeriaineenvaihduntaa, vahvistaa luustoa, helpottaa stressin hallintaa sekä alentaa kohonnutta verenpainetta ja korkeaa kolesterolia, Haapala kertoo.

– Lisäksi liikunta ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, aikuisiän diabetesta ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Myös liikunnan eri syöpiä ehkäisevästä vaikutuksesta on näyttöä, ja liikunta voi vähentää Alzheimerin taudin ja muiden muistisairauksien riskiä.

Haapalan mukaan vähäinen liikunta on yhteydessä huonoon unen laatuun, päiväaikaiseen väsymykseen sekä tarkkaavaisuuden ongelmiin.

Liikunta voi parantaa mielialaa ja vähentää masennusoireita. Ikääntyneillä liikunta tukee toimintakykyä ja sitä kautta itsenäistä asumista.

Haapala muistuttaa, että liikunnassa säännöllisyys on tärkeää, sillä jotkut liikunnan hyvistä vaikutuksista häviävät jo päivän tai kahden kuluessa.

Aittasalon mukaan liikunnan harrastamattomuus ei sinänsä aiheuta erityisiä haittoja, kunhan jotakin liikkumista kertyy vähintään suositusten mukainen määrä viikossa.

– Jos suositukset eivät täyty liikuntaharrastuksista tai muustakaan liikkumisesta, kansansairauksien riski kasvaa etenkin silloin, jos sairastumisriski on muutenkin suurentunut esimerkiksi tupakoinnin, epäterveellisten syömistottumusten tai perintötekijöiden takia.