Merioikeuden professori Balticconnectorin korvausasiasta: Prosessin vieminen eteenpäin on hankalaa
Merioikeuden professori Henrik Ringbom Åbo Akademista ei näe kovin mahdollisena sitä, että Suomen ja Viron välisen Balticconnector-kaasuputken vahinkoja korvattaisiin ainakaan täysimääräisesti. Hän sanoo STT:lle, että prosessin eteenpäin vieminen on monella tapaa hankalaa.
Ringbomin mukaan merilaki ja vahingonkorvausoikeus yleisesti mahdollistavat syytteen nostamisen korvausasiassa ja tuottamukselliset vahingot pitäisi lähtökohtaisesti korvata.
– Käytännössä tämän asian tekee aika hankalaksi se, että heti kun siirrytään EU:n ulkopuolelle, tuomioistuinten toimivallasta ja mahdollisten tuomioiden täytäntöönpanosta ei ole kauheasti sovittu etukäteen. Se riippuu hyvin paljon siitä, minkä valtion eri pelaajista ja yrityksistä on kyse ja miten yhteistyöhaluisia he ovat, hän sanoo.
– Jos tämän omistaja on kiinalainen yhtiö, voi olla hyvinkin hankalaa saada se tekemään yhteistyötä asiassa.
South China Morning Post uutisoi maanantaina Kiinan myöntävän, että kiinalaisomisteinen rahtialus Newnew Polar Bear vaurioitti kaasuputkea viime lokakuussa vahingossa. Lehti viittasi Kiinan viranomaisiin mutta ei täsmentänyt lähteitä tarkemmin. Virallisesti Kiina ei ole myöntänyt asiaa.
Kaasuputken vauriot todettiin lokakuussa pari päivää sen jälkeen, kun Suomen ja Viron kaasuverkkoyhtiöt olivat havainneet putkessa epätavallista paineen laskua. Vauriokohdan läheisyydessä merenpohjassa oli ulkoisia jälkiä.
Keskusrikospoliisi (KRP) on kertonut, että Newnew Polar Bearin liikkeiden selvittäminen on ollut tutkinnan painopisteenä. Poliisi kommentoi huhtikuun lopulla, että aluksen ja sen ankkurin katsotaan aiheuttaneen vahingot.
Ringbom huomauttaa, että prosessin viemisessä eteenpäin olennaista on se, kuka tai mikä lopulta on asiassa vastuullinen taho. Periaatteessa vastuu on laivan omistajalla, mutta jos asiaa tarkastellaan esimerkiksi hybridivaikuttamisoperaationa, vastuussa voidaan ajatella olevan myös valtioiden.
Lähtökohtaisesti kyseisenlaiset vahingonkorvausasiat ovat Ringbomin mukaan siviiliprosesseja. Esimerkiksi tässä tapauksessa kaasuyhtiöt voisivat vaatia vahinkojaan korvattaviksi ja nostaa kanteen.
– Varmasti paikallinen kaasuyhtiö yrittäisi saada asian vireille Suomen tai mahdollisesti Viron tuomioistuimessa. Sitten on kyse siitä, saadaanko vastapuoli sinne ollenkaan.
Ringbom huomauttaa, että merioikeudessa sovelletaan usein hyvin tiukkoja aikarajoituksia. Asia pitäisi saada vireille tapauksesta riippuen vuoden tai viimeistään parin vuoden sisällä onnettomuushetkestä.
Lisäksi merioikeudessa vahingonkorvausvastuuta voidaan vahinkojen osalta rajoittaa huomattavastikin. Tämä johtuu siitä, että meriliikenteeseen on katsottu liittyvän lähtökohtaisesti paljon riskejä.
Moneen tapaukseen on kuitenkin laadittu myös erityissopimuksia. Ne koskevat esimerkiksi öljytankkereita, joita koskevissa onnettomuuksissa korvauksia maksetaan erityisestä rahastosta.
Kaasuputkien osalta mitään tällaisia erityisjärjestelyjä ei Ringbomin mukaan ole.
Balticconector-tapauksen ympärillä on käynnissä monenlaista tutkintaa. KRP kertoi viimeksi maanantaina, että sen oma tutkinta asiassa on edelleen käynnissä ja että Suomen ja Viron viranomaiset ovat tehneet yhteistyötä Kiinan viranomaisten kanssa.
– Sehän on tietysti luontevaa, että mikäli tässä tehdään muita tutkimuksia esimerkiksi poliisin tai valtion viranomaisten taholta, näitäkin käytetään tässä (vahingonkorvausasiassa) hyväksi, Ringbom sanoo.
Oma vaikutuksensa tapauksen käsittelyyn on myös sillä, että putken vahingoittuminen ei tapahtunut Suomen aluevesillä vaan talousvyöhykkeellä. Vahingonkorvausprosessissa tällä ei kuitenkaan pitäisi olla Ringbomin mukaan suurempaa vaikutusta.
Aluevedet ovat osa valtion aluetta, ja niihin ulottuu valtion täysivaltaisuus. Talousvyöhykkeellä taas rantavaltion toimivalta riippuu tilanteesta. Esimerkiksi kalastuksen osalta rantavaltiolla on talousvesillään toimivaltaa, merenkulun osalta taas ei juurikaan.
– On suuri kysymysmerkki, missä määrin voidaan soveltaa Suomen lakeja ylipäätään, Ringbom sanoo.
Tilanne olisi myös hyvin erilainen, jos kaasuputken vaurioituminen nähtäisiin ympäristövahinkoasiana. Silloin rantavaltiolla eli Suomella olisi asiassa huomattavasti enemmän toimivaltaa.
Se, nähdäänkö tapaus ympäristökysymyksenä, ratkaistaan lopulta tuomioistuimessa.
– En ole kuullut ainakaan kovin paljon juttua siitä, että tässä olisi ympäristöhuoli nyt päällimmäisenä huolena. Enemmän tämä liittyy nyt turvallisuusnäkökohtiin ja mahdollisesti vahingonkorvaukseen, Ringbom sanoo.