Pisa-asiantuntija Suomen ahdingosta: Liikaa digilaitteita, puute pätevistä opettajista ja vanhempien sitoutuminen entistä heikompaa
Suomalaisnuorten oppimista mittaavien Pisa-tulosten laskuun tuskin löytyy yhtä selittävää tekijää. Pisa-tuloksiin perehtynyt Francesca Borgonovi OECD:n Center for Skills -keskuksesta kehottaa kuitenkin pitämään huolta siitä, että kouluihin riittäisi päteviä opettajia.
– On hyvin vaikeaa tietää tarkalleen, miksi tulokset ovat laskeneet eri maissa. Suomessa tulokset ovat laskeneet viime vuosikymmenen ajan, joten kyse ei ole korona-ajasta, vaan laajemmasta trendistä, Borgonovi sanoo STT:n haastattelussa.
Hänen mukaansa Suomea on kansainvälisissä yhteyksissä pidetty maana, jossa on opettajat ovat hyvin päteviä ja missä opettajat ovat tärkeässä roolissa. Viime Pisa-tutkimuksen mukaan vajaa neljännes rehtoreista kuitenkin arvioi, että opetushenkilöstön puute haittaa opetusta. Vuonna 2018 näin arvioi vain seitsemän prosenttia vastanneista suomalaisrehtoreista.
– Se on yhä vähemmän kuin OECD-maiden keskiarvo, joka on 47 prosenttia. Mutta kyse on suuresta noususta siinä, etteivät koulut saa pätevää opetushenkilökuntaa, Borgonovi sanoo.
Lisäksi uusimmassa tutkimuksessa oli noussut yli kymmenesosaan niiden rehtorien osuus, joiden mukaan riittämätön tai epäpätevä henkilöstö haittaa opetusta.
Borgonovin mukaan pätevistä opettajista on pulaa monissa muissakin maissa, ja itse asiassa Suomessa ongelma näyttää olevan vielä verrattain pieni. Ongelma saattaa kuitenkin olla kasvussa.
– Pula nuorista lahjakkaista ihmisistä, jotka haluavat opettajiksi, on todellinen huolenaihe, koska se rajoittaa järjestelmän mahdollisuuksia tuottaa opetusta tuleville sukupolville.
Monissa maissa kannetaan huolta siitä, ettei riittävän moni tyttö halua tieteen ja teknologian alan ammattilaiseksi. Borgonovin mukaan samaan tapaan voitaisiin kuitenkin olla huolissaan siitä, että riittävän moni poika ei halua tulla opettajaksi.
– Meidän pitäisi varmistaa, että opettajan ammatti on ylipäätään hyvin arvostettu ja poikia rohkaistaisiin hakeutumaan opettajiksi.
Viime vuosien muutoksiin lukeutuu muutos digilaitteiden, kuten älypuhelinten, käytössä, joka näkyy myös tutkimustuloksissa.
– Suomessa on aika paljon nuoria ihmisiä, jotka kertovat kokevansa itsensä ahdistuneeksi, kun he eivät ole digilaitteidensa lähellä. Ja tämä prosentti on suurempi kuin OECD:n keskiarvo, Borgonovi sanoo.
Vuoden 2022 tutkimuksessa kaksi viidestä vastanneesta suomalaislapsesta kertoi, että digilaitteiden käyttö häiritsee heidän keskittymistään oppitunneilla. OECD-maissa vastaava keskiarvo oli alle kolmannes.
– Ei niin, ettei digitaalisia laitteita pitäisi käyttää lainkaan. Mutta kun digilaitteita käytetään liian paljon, ne sulkevat pois mahdollisuuksia muilta oppimistavoilta ja tätä tuntuu tapahtuvan laajemminkin, Borgonovi jatkaa.
Myös vanhempien sitoutuminen lasten koulunkäyntiin näyttää laskeneen viime vuosina. Tämän taustalla saattaa olla esimerkiksi kilpailun kiristyminen työmarkkinoilla tai korona-aikana kerääntynyt stressi.
– Kyse ei ole siitä, että oltaisiin huonompia vanhempia, vaan perheen kyvystä tukea lapsia, Borgonovi sanoo.
– Tavallaan perheen ja koulun välillä on vähemmän vuorovaikutusta.
Pisa-tutkimuksessa esimerkiksi kysytään rehtoreilta, missä määrin perheet keskustelevat lasten edistymisestä opettajien kanssa. Uusimmassa tutkimuksessa arvioitiin selvästi aiempaa pienemmäksi niiden vanhempien osuus, jotka olivat ottaneet tässä asiassa oma-aloitteisesti yhteyttä opettajaan. Samoin opettajan aloitteesta keskustelleiden vanhempien osuus arvioitiin edellistä tutkimusta pienemmäksi.
Syytä Pisa-tulosten laskuun on haettu myös muun muassa maahanmuutosta, joka on lisännyt erilaisista taustoista tulevien oppilaiden määrää. Borgonovi huomauttaa, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on Suomessa edelleen aika pieni.
– Tuloksissa on eroja maahanmuuttajataustaisten ja muiden nuorten välillä, mutta niin on muissakin OECD-maissa, ja ilmiön suuruus ei oikeasti riitä selittämään tulosten heikkenemistä.
Toinen usein kuultu selitys on se, että luokkakoot ovat liian suuria. Tähänkin Borgonovi suhtautuu varauksella.
– Kun luokat ovat hyvin pieniä, opettajilla on tietenkin mahdollisuus lähes yksilökohtaiseen vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa. Kun luokat taas ovat hyvin suuria, se estää osan yksilöllisestä vuorovaikuksesta tai yksilökohtaisesta opetuksesta. Kuitenkaan se, onko luokassa yksi tai kaksi lasta enemmän tai vähemmän, ei perustavanlaatuisesti muuta sitä, miten opetusta annetaan, Borgonovi jatkaa.
– Kun ajattelemme luokkakokojen pienentämistä esimerkiksi, tulee miettiä sitä, paljonko pienemmät luokat maksavat ja mitä vaihtoehtoja on.
Millä oppimistulosten kehitys sitten saataisiin käännettyä nousuun? Tähän Borgonovilla ei ole yleispätevää vastausta, sillä jokainen maa on hieman erilainen. Joissakin maissa on kyetty parantamaan heikoimpien oppilaiden suoriutumista tai kaventamaan sosioekonomisesta asemasta aiheutuvia eroja.
– Olemassa olevan tiedon perusteella on vaikea osoittaa tekijöitä, jotka selittävät eri maiden kehitystä, Borgonovi toteaa.
Suomessa on hänen mukaansa nyt ehkä aika pohtia, miten asioita hoidetaan parempia Pisa-tuloksia saavuttaneissa maissa, kuten Virossa, Japanissa tai Singaporessa.
– Minusta asiaa pitäisi pohtia perusteellisesti ja tehdä pitkän aikavälin suunnittelua, Borgonovi sanoo.
Hän muistuttaa kuitenkin, että suuressa osassa maita tulokset ovat laskeneet ja että Suomi on edelleen OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Tulosten ohella olisikin tärkeää miettiä, mitä uusia taitoja tarvitaan tulevaisuudessa ja miten opetusjärjestelmä tähän vastaa.
– Luultavasti suurempi kysymys on laaja muutos, joka yhteiskunnassa on tapahtumassa. Tällainen on esimerkiksi tekoäly.
Maailman hän arvioi muuttuvan yhä monimutkaisemmaksi. Kouluosaamisen ohella laskussa on ollut myös nuorten henkinen hyvinvointi, mihin tulisi Borgonovin mukaan myös kiinnittää huomiota.
Borgonovi vieraili keskiviikkona Helsingissä Den svenska utbildningsvägens framtid -konferenssissa. Hän työskentelee tiiminvetäjänä (Head of Skills Analysis) OECD:n Center for Skills -keskuksessa.
Pisa on OECD:n säännöllisesti toteuttama tutkimusohjelma, jossa selvitetään, miten perusopetuksen päättövaiheen tienoilla olevat 15-vuotiaat nuoret osaavat etsiä, arvioida ja soveltaa tietoa. Tuoreimmat luvut julkaistiin joulukuussa, ja niiden mukaan suomalaisnuorten osaaminen oli heikentynyt edelleen matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Vielä vuosien 2003 ja 2006 tutkimuksissa Suomi oli koulutuksen huippumaa.