Lääkärilehti: Apinarokko leviää nyt oudosti – Tällaiset ovat ensioireet
Viime aikoina otsikoissa paljon ollut apinarokko ei ole lääketieteen parissa uusi asia, vaan siitä on saatu vuosikymmenten aikana paljon tutkimustietoa.
Taudin yhtäkkinen leviäminen eri puolilla maailmaa niin, ettei alkulähdettä tunnetta, tekee taudista kuitenkin oudon, sanoo zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta Lääkärilehden artikkelissa.
Jutun mukaan kaikilla sairastuneilla ei ole yhteyttä toisiinsa tai taudin oletetuille alkulähteille Afrikkaan.
– On rehellistä tunnustaa, että tilanne on uusi, leviäminen poikkeuksellista, emmekä tiedä vielä kaikkea, Vapalahti sanoo artikkelissa.
Hän uskoo, että tietoa tulee nopeasti lisää, kun tartunnanjäljittäjät ja viruksen perimän sekvensoijat tekevät työtään.
Artikkelin mukaan apinarokko on tunnettu 1950-luvulta saakka. Apinarokko on maailmasta jo kertaalleen hävitetyn isorokon sukulainen.
Ensimmäiset apinarokkoinfektiot havaittiin ihmisillä 1970-luvulla. Perinteisesti apinarokko on tarttunut huonosti ihmisestä toiseen. Pisin tunnettu tartuntaketju on artikkelin mukaan seitsemän ihmisen mittainen.
Apinarokko leviää lähikontaktissa. Tauti voi myös levitä ilmassa isoina pisaroina, mutta tämän hetken tiedon mukaan sen ei pitäisi tapahtua kovin herkästi.
Todennäköisesti tartunnan voi saada, jos virusta joutuu vaurioituneelle iholle, limakalvolle tai hengitysteihin.
Lääkärilehti kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) viitaten, että apinarokko alkaa usein kuumeella ja yleisellä sairauden tunteella.
Muutaman päivän kuluttua sairastuneelle voi kehittyä vesirokkoa muistuttavia, rakkulamaisia ihomuutoksia erityisesti kasvoille. Ihomuutokset leviävät muualle keholle sekä genitaalialueelle.
Vesirokosta poiketen apinarokon rakkulat kehittyvät papulaksi eli rakkulaksi ja märkäiseksi samassa vaiheessa.
Hoito on oireenmukaista. Tauti paranee tavallisesti itsestään muutamassa viikossa. Vakavat taudinkuvat ovat mahdollisia varsinkin niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt.