Koivisto haastoi UKK:n dramaattisesti 40 vuotta sitten – arvovaltatappio sysäsi ikääntyvän presidentin kohti iltaruskoa

Poliittinen historia

Presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Mauno Koivisto ajautuivat tasan 40 vuotta sitten avoimeen yhteenottoon, jolla oli historialliset seuraamukset.

Kekkosen pitkällä valtakaudella oli totuttu siihen, että hallitusten piti nauttia myös presidentin luottamusta. Kekkosella oli tapana myös vaihtaa hallituksia mielensä mukaan milloin mistäkin syystä.

Kekkosen ja hänen vahvana seuraajakandidaattinaan pidetyn ja suositun pääministeri Koiviston välillä oli kitkaa myös Koiviston toukokuussa 1979 alkaneella toisella pääministerikaudella pitkin matkaa.

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla 1981 Kekkonen teki selväksi halunsa päästä eroon Koivistosta ja hänen hallituksestaan. Julkisuuteen Kekkosen kannan toi SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen.

Ensin näytti siltä, että Kekkonen myös saa tahtonsa läpi. Koivisto yllätti kuitenkin asettumalla avoimesti Kekkosta vastaan ja kieltäytyi eroamasta.

Koivisto antoi kuuluisan lausuntonsa 6. huhtikuuta Yleisradion tv-uutisille.

– Minä johdan hallitusta, ja eduskunta päättää hallituksen luottamuksesta, Koivisto julisti toimittaja Hannu Lehtilän haastattelussa.

Koiviston linjaus sysäsi siten Suomen kohti normaaliparlamentarismia, jossa hallitukselta ei enää edellytetä eduskunnan luottamuksen lisäksi myös presidentin luottamusta.

Kekkosen odotettiin reagoivan voimakkaalla vastaiskulla, mutta iäkkäällä presidentillä ei ollut enää voimia sellaiseen. Muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen tilanne laukesi.

Kekkonen nieli arvovaltatappionsa ja alkoi valmistella luopumista presidentin tehtävästä luopumisesta. Huhtikuun lopulla 1981 hän oli sanonut henkilääkärilleen Erkki Kivalolle jättävänsä presidentin tehtävät syyskuussa.

– UKK ymmärsi, ettei hänellä enää ollut voimia vastaiskuun. Tilanteen jatkuessa hän tunsi kärsineensä julkisen arvovaltatappion. Tästä alkoi lopullinen alamäki, Kivalo kertoi myöhemmin toimittaja Maarit Tyrkön haastattelussa.