Keskustalaisten luottodemari Kirsi Varhila on nainen soten takana – "Minut tunnetaan tässä talossa siitä, että sanon suoraan, jos näyttää siltä, että joku asia ei onnistu"

”Jos Varhila valinnanvapausmallin suostuu esittelemään, uskon, että se on hyväksyttävissä”.

Näin tokaisi keskustan kansanedustaja kahvipöytäkeskustelussa viime syksynä keskustan ja kokoomuksen välisen valinnanvapausväännön ollessa pahimmillaan.

Kansanedustaja viittasi kommentillaan sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajaan Kirsi Varhilaan.

Varhila istuu työhuoneessaan sosiaali- ja terveysministeriössä ja nauraa kuullessaan tapauksesta. Hän myöntää, että kova luottamus vähän hirvittää.

– Mutta varmaan minut tunnetaan tässä talossa siitä, että sanon suoraan, jos näyttää siltä, että joku asia ei onnistu. Kerron myös, jos jossain mallissa on joitain uhkia tai riskitekijöitä, mutta sillä voidaan mennä eteenpäin.

Lausunto osoittaa poikkeuksellisen lujaa arvostusta myös siinä mielessä, että Varhilan poliittinen tausta on sosiaalidemokraateissa.

Koijärvi-liikkeestä kiinnostuneena Varhila olisi voinut liittyä vihreisiinkin, mutta lopulta perheen työläistausta kallisti valinnan SDP:hen.

– Levyseppähitsarin tyttärellä se oli ehkä kuitenkin helppo koti, jossa on aatteellisesti seinät leveällä ja katto korkealla.

Varhilan äiti on 12-lapsisesta ja isä neljälapsisesta perheestä. Hän on sukunsa ensimmäinen akateemisen loppututkinnon suorittanut ihminen.

Kotona kuitenkin seurattiin politiikkaa aktiivisesti, ja postiluukusta kolahtivat niin arvomaailmaltaan oikeistolaiset Suomen Kuvalehti ja Satakunnan Kansa kuin vasemmistolaiset Satakunnan Työ ja Metalliliiton Ahjo.

Historiasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen Varhilan päätös lähteä opiskelemaan Turun yliopistoon poliittista historiaa herätti sukulaisissa kysymyksiä.

– Varsinkin alkuun oli sellaisia ”se nyt oikein sit maisteriks aikoo” -kommentteja. Mutta ehkä vuosien saatossa olen osoittanut olevani ihan sama Kirsi edelleen, vaikka loppututkinto nyt onkin.

Työläistaustainen yliopisto-opiskelija oli puun ja kuoren välissä, kun samaan aikaan akateeminen maailmakaan ei tuntunut omalta.

Etenkin miespuolisilla opiskelukavereilla oli Varhilan mukaan alusta saakka määrätietoinen ote ja poliittinen ura mietittynä. Moni päätyi kavaku-kurssien kautta diplomaattiuralle.

– Olin vähän niin kuin norsu lasikaapissa, Varhila muistelee vierauden tunnetta.

– Toisaalta yliopisto oli yhteisö, joka oli siihen aikaan ja toivottavasti on edelleenkin hyvin suvaitsevainen.

Viime joulukuussa Varhila aloitti osastopäällikkönä sosiaali- ja terveysministeriön uudella sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausosastolla.

Käytännössä Varhila on yksi hallituksen sote-uudistuksen valmistelua johtavista virkamiehistä.

Aiemmassa tehtävässään sosiaali- ja terveyspalveluosaston johdossa Varhila rakensi soten lainsäädäntöä.

Nyt hänen johtamansa osaston tehtävänä on huolehtia, että Suomi saavuttaa asettamansa sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet.

Sote- ja maakuntauudistusta koskevat lait sekä sote-palveluiden valinnanvapauslaki ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, ja ylijohtajan mukaan käsillä on ministeriön kannalta yksi kiireisimmistä työvaiheista.

– Tämä on se hetki, kun palvelemme eduskuntaa kaikessa mahdollisessa, mitä he sieltä ikänään keksivät kysyä, ja se on aika lailla resursseja vievää.

Ministeriön virkamiehet muun muassa istuvat kuultavina eduskunnan valiokunnissa, toimittavat vastauksia kansanedustajien tietopyyntöihin ja käyvät puhumassa eduskuntaryhmien kokouksissa.

Lisäksi ministeriö seuraa julkista keskustelua ja osallistuu siihen tarvittaessa.

Jos vaiheistuksesta oltaisiin pidetty kiinni, tämä kokonaisuus olisi pikkuisen helpompi.

Varhila on osallistunut sote-uudistuksen valmisteluun ministeriössä nyt viisi vuotta.

Ennen ministeriöön siirtymistään hän seurasi uudistuksen valmistelua viisi vuotta maakunnasta käsin, Lounais-Suomen aluehallintoviraston johtotehtävissä.

Varhilan mielestä olisi tärkeää, että sote etenisi maaliin, vaikka hän olisikin itse toivonut uudistukseen hallitusohjelman mukaista porrastusta.

Käytännössä maakunnat ja niiden rahoitus olisi järjestetty ensin kuntoon ja sitten alettu miettiä ja kokeilla, miten malliin tuotaisiin mukaan valinnanvapautta.

– Jos vaiheistuksesta oltaisiin pidetty kiinni, tämä kokonaisuus olisi pikkuisen helpompi, vaikka siellä olisi samat elementit mukana. Eri osapuolten, kansanedustajien, median ja tavallisten kansalaisten olisi ollut helpompi ymmärtää, mitä uudistuksessa tehdään, ylijohtaja sanoo.

Joidenkin asiantuntijoiden uudistusta kohtaan esittämää tyrmäävää kritiikkiä Varhila ei kuitenkaan allekirjoita.

Hän kertoo huomanneensa, että monien arvostelijoiden mielestä nykytilanne on alkanut tuntua erittäin helpolta ja turvalliselta ratkaisulta.

– Ei ole sellaista tilannetta kuin nykytilanne. Kuntien oikeustoimikelpoisuudelle asetetut rajoittamislait ovat voimassa vain vuoden 2019 loppuun. Silloin tämä kopsahtaa kokonaisuutena, jos pakettia ei saada säädettyä.

Varhilan mukaan uudistuksen päälinjojen hyväksyminen olisi siksi kokonaisuuden hallinnan kannalta enemmän kuin järkevää. Hän korostaa, että täysin valmis sote-malli ei ole koskaan.

– Totta kai tätäkin pitää ajan saatossa viedä eteenpäin ja parannella.

Varhila on kiinnittänyt sote-keskustelussa huomiota siihen, että aihetta kommentoivat julkisuudessa lähinnä emeritus- ja emerita-asiantuntijat.

– Olen huolissani siitä, että meillä kansallisesti ei löydy sellaisia sote-asiantuntijoita jalustalle nostettavaksi, jotka olisivat alle eläkeikäisiä.

Ylijohtajan mukaan sama kaava toistuu eduskunnan kuulemisissa.

– Toivoisin, että valiokuntiinkin pyydettäisiin kuultaviksi uusia nuoria asiantuntijoita, joilla on erittäin hyviä ja raikkaita ajatuksia.

Varhila kertoo ammentavansa työssään edelleen samoista arvoista kuin uransa alkuaikoina MS-liiton kuntoutuskeskuksen järjestöpäällikkönä.

– Motivoidun siitä, että etenkin sen ihmisen arki, jolla on elämässään haasteita – että hänen päivänsä olisi vähän parempi.

Ministeriössä ylijohtajana työ ei vain ole enää yhtä konkreettista rinnalla kulkemista kuin potilasjärjestössä.

Varhilan mukaan sote-keskustelussa puhutaan usein flunssapotilaista, jotka käyvät terveyskeskuksessa hakemassa antibioottikuuria, ja ihmetellään, tarvitaanko tähän koko raskasta sote-koneistoa.

– Unohdetaan, että siellä apparaatissa pitää olla se osaaminen, jolla seulotaan ihmiset, joilla on vaara pudota.

– Meidän pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että varhaisten ja kevyempien palveluiden parista ei ajauduttaisi raskaiden palveluiden piiriin.

Me olemme täällä aivan norsunluutornissa, ja maakunnissa on se kaikki käytännön osaaminen.

Ylijohtaja kertoo keskittyvänsä tulevina vuosina etenkin maakuntien pystyttämiseen ja niiden osaamisen vahvistamiseen sote-palveluiden järjestäjinä.

– Tämä on se, mistä tällä hetkellä työssäni intoudun. Varsinkin kun olen ehtinyt jonkin verran maakuntien kanssa nyt tekemään töitä. Aina jaksaa positiivisesti yllättyä, miten laajaa osaamista siellä on. Me olemme täällä aivan norsunluutornissa, ja maakunnissa on se kaikki käytännön osaaminen.

Tulevien maakuntien ohjaamisessa on Varhilan mukaan kyse vuorovaikutuksesta, josta molemmat osapuolet hyötyvät – ei sanelusta.

Varhila uskoo, että ministeriön ja maakuntien välinen luottamus rakentuu avoimuuden kautta, kun hankalatkin asiat voi tuoda ilmi ja etsiä niihin yhdessä ratkaisuja.

– Luottamus syntyy siitä, että osoitat olevasi luottamuksen arvoinen. Ja se on ehkä työelämässä se kaikista tärkein asia, että toimit yhteiseksi hyväksi etkä oman etusi näkökulmasta.

Varhila peräänkuuluttaa kykyä yhteisen hyvän ajattelemiseen myös poliitikoilta ja puolueilta.

– Selkeästi on nähtävillä, että ne reunaehdot, joilla poliitikot tulevat yhteisen pöydän ääreen, on aika syvään juntattu. Joskus ehkä kannattaisi miettiä, että onko tämä ihan oikeasti meille ideologisesti niin tärkeä asia.

Hän arvioi, että tiukkaan lyöty perälauta on tuonut omat vaikeutensa myös sote-uudistuksen läpiviemiseen.

Pahimmillaan Varhila on istunut hallituksen neuvotteluissa Kesärannassa aamuyön tunteina sorvaamassa ratkaisuja kriisiytyneeseen tilanteeseen.

Vastapainoa työlle Varhila hakee työmatkapyöräilystä, taiteesta, uimisesta ja luonnosta.

– Toissa kesänä bongauskohteenani olivat pääkaupunkiseudun saaret, joihin pääsee yhteysaluksilla. Laitoin repun selkään ja lähdin sinne päiväksi. Viime kesänä kiersin Suomen maauimaloita. Yritän rajata töitäni. Muuten ei jaksa.