Keski-Aasian tasavalloissa osattiin odottaa Talebanin nousua – Tutkija: Venäjän vanavedessä kaikki muut paitsi Tadzikistan ovat hyväksyneet Taleban-hallinnon

Ulkomaat

Venäjällä on yhä vahva ote Neuvostoliiton entisiin Keski-Aasian osatasavaltoihin. Se on sotilaallisesti läsnä alueella, eivätkä alueen valtiot ole vastustaneet sitä, ennemminkin ne ovat toivottaneet sen tervetulleeksi. Merkittävä syy siihen on Afganistanin läheisyys.

Kun loppukesästä alkoi näyttää, että Yhdysvaltojen vetäytyessä Afganistanista maan hallinto romahtaa ja ääri-islamistinen Taleban-liike ottaa jalansijaa maassa, tilannetta seurattiin tarkasti Keski-Aasian tasavalloissa. Kolme niistä on Afganistanin rajanaapureita, 1990-luvun alussa itsenäistyneitä entisiä Neuvostoliiton osatasavaltoja: Turkmenistan, Uzbekistan ja Tadzikistan.

–  Keski-Aasian tasavalloissa on seurattu Afganistanin tilannetta tarkasti ja pitkään. Turkmenistan ja Uzbekistan olivat tiettävästi neuvotelleet Talebanin kanssa jo ennen vallan vaihtumista. Näissä maissa on ymmärretty, että Taleban nousee suurella todennäköisyydellä uudelleen valtaan ja haluttu valmistautua siihen hetkeen, Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkija Kristiina Silvan kertoo.

Silvanin mukaan on hyvä pohtia sitä, miten maat ovat valmistautuneet Talebanin valtaannousuun.

–  Siinä on eroja maiden välillä, mutta myös yhteneväisyyksiä. On vaikea tietää, mitä kulissien takana tapahtuu, mutta ulospäin näyttää, että Venäjän vanavedessä kaikki muut paitsi Tadzikistan ovat hyväksyneet Taleban-hallinnon, Silvan jatkaa.

Hänen mukaansa Uzbekistan on yrittänyt ottaa Keski-Aasian tasavalloista jonkinlaisen sovittelijan roolin ja puhunut esimerkiksi sen puolesta, että Talebanille avattaisiin nyt jäädytetyt Afganistanin valtion varat ja sijoitukset.

–  Uzbekistanilla on tässä myös oma lehmä ojassa, koska se on investoinut erinäisiin projekteihin Afganistanin kanssa. Sen oma vienti ja tuonti riippuu jonkin verran Afganistanista. Aiemmin Uzbekistan on ollut hyvin suljettu maa, mutta nykyinen talouskasvun malli on rakennettu kauppasuhteiden vahvistumisen varaan – myös Afganistanin suuntaan, Silvan sanoo.

Silvan kertoo Uzbekistanilla olevan strategiana parantaa omaa imagoaan, ja siksi se haluaa esiintyä rauhantekijänä. Hän arvioi, että autoritäärisellä Turkmenistanilla ja Talebanilla on myös jonkinlainen sopimus siitä, että maiden suhteet pysyvät ennallaan ja Afganistanista ei tule pakolaisia Turkmenistaniin.

Keski-Aasian tasavalloista Tadzikistan on suhtautunut Taleban-hallintoon avoimen vihamielisesti, ja maata on luonnehdittu Talebanin vastustajien sekä Afganistanin entisen hallinnon johdon keskukseksi.

–  Tadzikistanin hallitus on heristänyt nyrkkiä Talebanin suuntaan. Se on kiinnostavaa, koska Tadzikistan ja Venäjä ovat niin läheiset liittolaiset ja silti Venäjän positio Taleban-hallitusta kohtaan on, että katsotaan mitä tuleman pitää, Silvan sanoo.

Hän arvelee, että Tadzikistanilla on vähintään Venäjän hiljainen hyväksyntä toimilleen. Mutta samaan aikaan Talebanin kritisointi on myös Tadzikistanin sisäpolitiikkaa.

–  Koska Afganistanissa on paljon etnisiä tadzikkeja ja Tadzikistanin autoritäärinen hallinto pelaa nationalistisella retoriikalla, Talebanille uhittelulla on sisäpoliittista merkitystä.

Sen lisäksi Tadzikistania vuodesta 1994 hallinnut itsevaltainen presidentti Emomali Rahmon voi kiihdyttää hänen hallintoaan vastustavien muslimiaktivistien sortamista sillä tekosyyllä, että nämä hyötyvät yhteistyöstä Talebanin kanssa.

–  Kaikkien Keski-Aasian tasavaltojen johtajat kannattavat kapeasti tulkittua maallista islamia. Maiden sisällä on kuitenkin myös niitä, jotka pyrkivät haastamaan tätä tulkintaa, mikä on maiden valtaapitävien mielestä iso turvallisuusuhka.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan 26. syyskuuta mennessä Afganistanista on tänä vuonna saapunut naapurimaihin 36 900 kansainvälistä suojelua tarvitsevaa ihmistä. Heistä valtaosa on suunnannut Pakistaniin ja Iraniin. Keski-Aasian tasavaltojen suuntaan ihmisiä on paennut lähinnä Tadzikistaniin.

–  Keski-Aasiassa pakolaisiin suhtaudutaan epäilevästi. Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi jo elokuussa, ettei Keski-Aasian maiden pitäisi hyväksyä edes väliaikaisia pakolaisia, koska näiden mukana saattaa tulla terroristeja. Venäjä pitää pakolaisia turvallisuusuhkana, Silvan sanoo.

Silvan kertoo, että Tadzikistan lupasi vielä heinäkuussa ottaa 100 000 Afganistanista pakenevaa ihmistä ja on tiedossa, että Uzbekistanissa ja Tadzikistanissa oli rakennettu jo jonkinlaisia leirejä valmiiksi tulijoita varten.

–  Naapurimaiden sekä Venäjän vastustus ja pakolaisten leimaaminen turvallisuusuhkana johti siihen, että Tadzikistan pyörsi sanansa ja ilmoitti, ettei maalla ole kapasiteettia ottaa vastaan tulijoita. Venäjän linja vaikuttaa siihen, ovatko Keski-Aasian maat valmiita ottamaan pakolaisia riippumatta siitä, saisivatko ne tukea kansainvälisiltä järjestöiltä tai Yhdysvalloilta.

Siitä päästäänkin alueen mahtivaltion rooliin.

–  Venäjä pitää Keski-Aasian maita omana takapihanaan. Se on vakuuttunut, että ongelmat Keski-Aasian tasavalloissa vaikuttavat heti myös Venäjän turvallisuustilanteeseen, Silvan sanoo.

Venäjän läsnäolo alueella ei ole tuore asia. Kuten Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen Venäjä-tutkimusryhmän johtaja everstiluutnantti Simo Pesu muistuttaa, Venäjä valtasi alueen jo 1800-luvulla. Keski-Aasian tasavallat ovat olleet itsenäisiä vuodesta 1991 lähtien, kun Neuvostoliitto romahti ja lakkasi olemasta.

–  Venäjällä on hyvin vahva perinne ja ymmärrys, mitä Keski-Aasia on ja mitä se tarkoittaa, Pesu sanoo ja jatkaa:

–  Kun katsotaan tilannetta 1980-luvun epäonnisen Afganistanin sotilasoperaation jälkeen, Afganistanin epävakaus on ollut se ongelma, minkä venäläiset ovat nähneet. Epävakauden, eli käytännössä terrori- ja kumouksellisen toiminnan leviäminen Keski-Aasiaan ja sieltä edelleen Venäjälle on ongelma, minkä venäläiset kokevat todellisena.

Pesu kertoo, että vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Afganistanin ja Tadzikistanin rajaa vartioivat venäläiset rajavartijat. Tadzikistanissa on yhä Venäjän sotilastukikohta, mutta Venäjän sotilaat eivät ole puuttuneet esimerkiksi Tadzikistanin ja sen pohjoisen rajanaapurin Kirgisian aseellisiin välikohtauksiin. Tadzikistanin maavoimatukikohdan lisäksi Venäjällä on ilmavoimien tukikohta Keski-Aasiassa myös Kirgisian pääkaupungin Bishkekin kupeessa Kantissa.

Yhdysvaltojen vetäydyttyä Afganistanista alueelle syntyi eräänlainen tyhjiö. Sitä on nyt osaltaan täyttämässä jo vuonna 1992 perustettu Venäjän johtama Kollektiivinen turvallisuusjärjestö CSTO.

–  Järjestön keskeinen käytännön tehtävä on nimenomaan Afganistanin ja Keski-Aasian valtioiden välisen alueen terrorismin ja kumouksellisen toiminnan torjuminen. Se on venäläisten ohjaama järjestö ja toimii pitkälti Venäjän resursseilla, Pesu kertoo.

Tosin esimerkiksi Uzbekistan ei nykyisin kuulu järjestöön. Maa on kuitenkin osallistunut Venäjän johtamiin harjoituksiin alueella.

–  Uzbekistan on halunnut viestiä Taleban-hallinnolle mielellään, että Venäjän turvallisuussateenvarjo ulottuu myös Uzbekistaniin. Näkisin, että se on myös Uzbekistanin sotilaallisen varautumisen osoittamista, Silvan kertoo ja lisää:

–  Mikään Keski-Aasian maista ei ole vastustanut Venäjän sotilaallisen läsnäolon lisääntymistä alueella. Kaikki maat ovat ennemmin toivottaneet sen tervetulleeksi.

Yhdysvaltojen ja Venäjän asevoimien komentajat Mark Milley ja Valeri Gerasimov tapasivat viime viikolla Suomessa. Esimerkiksi Wall Street Journal kertoi tällä viikolla, että komentajat olisivat neuvotelleet Vantaalla siitä, voisiko Yhdysvallat käyttää Venäjän sotilastukikohtia Kirgisiassa ja Tadzikistanissa.

–  Yhdysvallat on varmaan osoittanut Keski-Aasian tasavalloille, että se haluaisi edelleen tukikohtia niiden alueille, jotta se kykenee valvomaan ja toimimaan Afganistanissa sotilaallisesti. Venäläiset taas ovat kannustaneet näitä valtioita siihen, että Yhdysvaltojen kanssa ei tehdä mitään sopimuksia, Pesu sanoo.

Hänen mukaansa keskeinen syy on tarve rajoittaa suurvaltakilpailijan toimintaedellytyksiä. Venäjän perustelulogiikka Keski-Aasian tasavalloille on, että tukikohta tuo yhdysvaltalaista infrastruktuuria ja joukkoja, jotka vetävät puoleensa terroritoimintaa sekä luovat epävakautta.

Suurvalloista Kiinalla on Keski-Aasian maista yhteistä rajaa Kazakstanin, Kirgisian ja Tadzikistanin kanssa. Sotilaallista toimintaa se ei ole alueella harjoittanut, mutta sillä on merkittävää roolia taloudessa, erityisesti infrastruktuurin rakentajana. Kiinan tavoitteena on rakentaa yhteys aikanaan Afganistanin ja Pakistanin kautta Intian valtamerelle.

–  Heillä on strategisia tarpeita rakentaa infrastruktuuria erityisesti Kirgisiassa ja Tadzikistanissa. Siellä on myös kiinalaisia turvallisuusyrityksiä, jotka ylläpitävät rajaturvallisuutta ja infrastruktuurin turvallisuutta. Asevoima on kuitenkin venäläisillä, Pesu kiteyttää.

Yksi Keski-Aasian tasavaltoja ja myös Venäjää huolestuttava tekijä alueella ovat erilaiset ääriliikkeet. Ei ole salaisuus, että tasavalloista on lähtenyt taistelijoita esimerkiksi Syyriaan ja Irakiin. Isoja ongelmia alueella ovat eriarvoisuus, köyhyys, korruptio ja myös uskonnonharjoittamisen rajoittaminen.

–  Alueen hallinnot hyväksyvät islamin hyvin rajallisesti, ja ”vääränlaisia” muslimiaktivisteja vainotaan. Se on johtanut radikalisoitumiseen, ja ihmisiä on lähtenyt taistelemaan muun muassa Syyriaan ja Irakiin. On arvioitu, että erilaisissa jihadistiryhmissä toimii edelleen tuhansia Venäjältä ja Keski-Aasiasta lähteneitä vierastaistelijoita, Silvan kertoo.

Hän sanoo, että Keski-Aasian maat ovat harvoja maita, jotka ovat aktiivisesti kotiuttaneet kansalaisiaan al-Holilta ja muilta leireiltä.

–  Heitä on pyritty repatrioimaan sekä palauttamaan yhteiskuntaan. Esimerkiksi Kazakstaniin on tuotu 654 henkilöä, pääosin naisia ja lapsia leireiltä.

Silvanin mukaan Keski-Aasian tasavallat sekä Venäjä seuraavat tarkasti, mitä Afganistanissa tapahtuu.

–  Jos olisi merkkejä siitä, että Afganistanista Keski-Aasiaan tulee ääri-islamilaisia taistelijoita, oletan, että suhtautuminen Taleban-hallintoon muuttuisi nopeasti. Keskiaasialaisten vierastaistelijoiden ongelma on aito ja huolettaa paitsi näiden maiden hallituksia, myös Venäjää, Silvan muistuttaa.

On puhuttu paljon siitä, että Afganistanista alkaisi huumausaineiden virta ulos Talebanin palattua valtaan.

–  Huumeet Afganistanista Venäjälle ovat aina liikkuneet Keski-Aasian tasavaltojen läpi, ennen kaikkea Tadzikistanin kautta, Silvan sanoo.

Silvanin mukaan Tadzikistania on kutsuttu huumetasavallaksi, koska maan hallinto hyötyy myös huumekaupasta. Hän sanoo, ettei hallituksella ole kiinnostusta kitkeä huumekauppaa myöskään sen takia, etteivät aineet jää maahan, vaan ne jatkavat eteenpäin Venäjälle.

Pesu puolestaan muistuttaa, että Venäjällä on iso huumeongelma.

–  Jos katsotaan miksi amerikkalaiset eivät venäläisten mielestä saaneet mitään Afganistanissa aikaan, niin huumeet oli yksi keskeinen argumentti, Pesu sanoo.

Hän lisää, että Tadzikistanissa huumekauppa tunkeutuu melkein joka tasolle.

–  Esimerkiksi Tadzikistanissa ei ole varsinaista intressiä lopettaa sitä kauppaa. Päinvastoin, koska se on niin tuottavaa. Hyötyjä on saatavilla paljon ja niin moni on siinä mukana, Pesu päättää.