Kansanedustaja Timo Korhonen on kätilöinyt maakuntamallia jo neljätoista vuotta – eikä usko uudistukseen ole horjunut
Elettiin vuotta 2002.
Demaripääministeri Paavo Lipponen oli käymässä Kainuussa Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien huippukokouksessa. Ohi kirjoitetun puheenvuoron Lipponen alkoi pohdiskella Kainuun kuntien tiivimpää elinkeinoyhteistyötä.
Idea lähti lentoon, mutta laajempana. Syntyi Kainuun mallina tunnettu hallintokokeilu, jossa maakunnan kontolle tuli laaja tehtävien kirjo terveydenhuollosta toisen asteen koulutukseen.
Lipposta oli kuuntelemassa myös keskustavaikuttaja, nykyinen kansanedustaja Timo Korhonen.
Nyt, yli vuosikymmen myöhemmin, Korhonen esittelee lehtileikkeitä vuodelta 2004. Niissä paistattelee innostunut Korhonen.
– Teimme Kainuun mallia todella draivilla. Otimme edelläkävijän roolin koko maassa, hän muistelee.
Korhosen mukaan mallissa oli paljon hyvää.
Esimerkiksi nuoret voittivat. Koulutuspaikkoja ja -tarpeita katsottiin laajempana kokonaisuutena, joten vuosittain peruskoulun jälkeen hukattiin vain yksi tai kaksi nuorta koko maakunnassa.
Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto alkoivat pelata yhteen. Luotiin ympärivuorokautinen puhelinpäivystys, tuettiin vanhusten asumista kotona. Korhosen mukaan jo se oli paljon, että eri organisaatiossa ennen toimineet ihmiset alkoivat sanoa toisilleen päivää.
– Yhteisen tekemisen henki kantoi, Korhonen pohtii.
Mutta ei Kainuun malli ilman kasvukipuja syntynyt. Ei tietenkään.
Kuntien budjeteista lähti valtaosa. Aluksi päättäjät olivat ihmeissään. Mitä heille jää enää päätettäväksi?
– Ihan samat epäluulot olivat silloin esillä kuin mitä nyt on ollut sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä. Kävi kuitenkin niin, että pian yksikään kunta ei enää haikaillut sotea kuntapohjalle, Korhonen kertoo.
Kipeitäkin päätöksiä tehtiin. Palveluverkkoa tarkasteltiin uusiksi, mikä tarkoitti esimerkiksi vuodeosastojen keskittämistä. Joistain pitäjistä se lähti kokonaan.
Ikävin päätös oli Hyrynsalmen lukion lakkauttaminen.
– Jos minulla olisi silloin ollut kaikki se kokemus käytettävissä, mikä minulla on nyt, olisin päättänyt toisin. Hyrynsalmen lukion kohtalo oli omiaan aiheuttamaan kunnissa epävarmuutta, maakuntavaltuuston puheenjohtajana tuolloin toiminut Korhonen sanoo.
Yksikään kunta ei enää haikaillut sotea kuntapohjalle.
Timo Korhonen
Kahdeksan vuotta ja kahdet maakuntavaalit. Niin kauan malli porskutti.
Kainuun malli tuli tiensä päähän vuonna 2012, kun kunnat eivät enää päässeet yksimielisyyteen sen jatkosta. Närää aiheutti etenkin raha. Monen kunnan rahoitusosuudet olisivat nousseet.
– Kyllä se kaatui päättäjien kyvyttömyyteen nähdä kokonaisuus, Korhonen näkee.
Tehty työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan.
– Oikeastaan kaikki viime vuosina tehty työ sote- ja maakuntauudistuksen ympärillä pohjautuu vahvasti Kainuun kokemuksiin, Korhonen kehaisee.
Kaikkea yhteistyötä ei haudattu. Maakunnassa tuotetaan nyt kuntayhtymän kautta yhdessä perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto.
Käytännössä Kainuussa siis toimii juuri sellainen sote-integraatio, joka halutaan sote-uudistuksen myötä levittää kaikkialle.
Kainuussa mukana ovat kaikki kunnat Puolankaa lukuun ottamatta. Se on kapinakuntana ulkoistanut perusterveydenhuoltonsa Attendolle.
Korhosen mukaan myös vahva yhteistyön perinne jäi elämään.
Maakuntamalli on ollut Korhosen poliittisten intohimojen ykkösasia.
Vuosien puurtamisen perusteella Korhonen on vakuuttunut, että maakuntapohjainen ratkaisu on paras tapaa järjestää etenkin sote-palvelut.
Korhonen huomauttaa, että Kainuun mallin jälkeen maakunnallisia ratkaisuja on virinnyt muuallakin: Etelä-Karjalassa on Eksote, Pohjois-Karjalassa Siun sote ja Keski-Pohjanmaalla Soite.
Sote- ja maakuntauudistus on kuitenkin kohdannut vastoinkäymisiä. Sote-uudistusta on synnytetty maassa yli kymmenen vuotta, kätilöt ovat vain välissä vaihtuneet.
– Onhan tämä vaikeaa ollut, mutta nyt on vihdoinkin palkintotikkari nenän edessä, Korhonen sanoo.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 8.6. Lehden voi tilata täältä.