"Kaamea heitto," selostaja ulvoi radioon – Mutta oliko legendaarinen kultaselostus sittenkin huijaus?
Lokakuun 14. päivä 1964 Japanin Tokiossa tihuutti vettä. Alkamassa oli suomalaisittain erittäin odotettu kisatapahtuma: olympialaisten keihäsfinaali.
Suomen Pauli Nevala heitti alkuun ihan kelvollisesti. Kolmannen kierroksen jälkeen hän oli sijalla neljä. Neuvostoliiton Janis Lusis oli johdossa.
Neljännellä kierroksella Unkarin Gergely Kulcsar kiskaisi tauluun 82.32. Olympiakulta alkoi välkehtiä hänen suuntaansa. Mutta sitten heittoradan päähän astui Nevala.
– Siellä Teuvan poika on jo valmiina, selostaja Juhani Haapanen sanoi radioselostuksessaan.
Hetkeen kiteytyi paljon urheilutunnelmaa, yleisön kohinaa ja menestyksen odotusta.
– Lähtee juoksemaan, tutut hyppelyt, vauhti pysähtyy välillä, mutta nyt… nyt tuli heitto, nyt tuli kaamea heitto, Haapanen ulvoi radioon.
Heitto oli kantanut yli 82 metriä. Haapanen kertoi kuuntelijoille, että nyt on senteistä kysymys, meneekö Nevalan kiskaisu Unkarin Kulcsarin ohi.
Sitten valkoinen lippu heilahti ja Nevalan tulos ilmestyi taululle: 82.66.
– Hei, hei, hei! Suomi johtaa keihäänheittoa, Haapanen tunnelmoi loppujen lopuksi melko ponnettoman kuuloisesti.
Kaameasta heitosta tuli legendaarinen käsite. Se toi Nevalalle olympiakultaa. Hän siirtyi niiden harvojen nimien joukkoon, joita Suomessa tavataan muistella tietyllä kunnioituksella.
Mutta oliko Haapasen selostus tilanteesta aito? Perimätiedon mukaan ei ollut.
Ylen mukaan talon sisällä on liikkunut perinnetieto, että selostaja Haapaselle sattui Tokion olympiastadionilla pieni moka. Häneltä jäi kokonaan huomaamatta Nevalan heitto, jossa hän siirtyi kisan kärkeen.
Kun kilpailun edetessä alkoi tulla selväksi, että Nevalan kiskaisu tuo Suomelle olympiakultaa, päätti Haapanen korjata mokansa. Hän selosti voittoheiton omasta päästään.
Tuo kaameasta heitosta kertova legendaarinen selostus lähetettiin suomalaisille radiokuuntelijoille jälkikäteislähetyksenä.
Tokion olympialaisten 1964 avajaisista tulee torstaina kuluneeksi tasan 60 vuotta.
Viiden renkaan kisojen tuominen nousevan auringon maahan jäi historiaan myös liikennepoliittisessa mielessä, sillä kisojen alla avattiin maailman ensimmäinen suurnopeusjuna Shinkansen Tokion, Nagoyan ja Osakan välille.
Kisojen mitalitaulukon vei nimiinsä Yhdysvallat 36 kultamitalillaan. Toisena tuli Neuvostoliitto 30 kultamitalilla. Isäntämaa Japani oli kolmas 16 kultamitalilla.
Suomi oli mitalitilaston 12. kolmella kullalla ja kahdella pronssilla.
Nevalan kaamea kultaheitto muistetaan suomalaishetkistä kenties selvimmin. Eniten menestystä Suomi kahmi kuitenkin ammunnasta.
Neljänsiin olympialaisiinsa osallistunut Pentti Linnosvuo nappasi kultaa olympiapistoolissa. Olympiakulta oli jo Linnosvuon toinen. Ensimmäisensä hän oli saavuttanut kahdeksan vuotta aiemmin Melbournen vapaapistoolissa vuonna 1956.
Neljä vuotta ennen Tokiota Linnosvuo oli saavuttanut olympiapistoolin olympiahopeaa Roomassa 1960.
Toisen ammuntakultamitalin Tokiosta toi Väinö Markkanen. Hänen lajinsa oli vapaapistooli.
Tokion kaksi pronssista mitalia tulivat nyrkkeilystä ja telinevoimistelusta. Pertti Purhonen saavutti kolmannen sijan miesten nyrkkeilyn 67 kiloisten sarjassa ja Hannu Rantakari miesten telinevoimistelun hypyssä.
Tokiossa järjestettiin kesäolympialaiset myös vuonna 2021. Alunperin kisojen piti olla vuonna 2020, mutta koronapandemia siirsi mittelöitä vuodella.
Olympiakisojen peruuntumisen Tokio oli kokenut kerran aiemminkin. Vuoden 1940 olympialaiset piti alunperin järjestää Tokiossa, mutta ne siirrettiin Kiinan–Japanin sodan vuoksi Suomen Helsingin järjestettäväksi.
Helsingin 1940 olympialaiset kuitenkin peruttiin syksyllä 1939 syttyneen talvisodan vuoksi. Helsinki järjesti kesäolympialaiset vuonna 1952.