Ilmastonmuutos ahdistaa nuoria, mutta koulu ei välttämättä tarjoa apua – nuoret haluavat ilmastokriisin näkyväksi

Tuhannet nuoret vaativat syyskuussa päättäjiltä ilmastotoimia Eduskuntatalon portailla, eikä heidän viestinsä jäänyt kuulematta.

Opetusministeri Li Andersson (vas.), tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) ja ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen kutsuivat joukon nuoria, asiantuntijoita ja järjestöjen edustajia pyöreän pöydän ilmastokeskusteluun, joka käytiin Säätytalolla perjantaina.

Lukiolaiset toivoivat ministereiltä apua siihen, että kouluissa saisi enemmän tietoa ilmastonmuutoksesta ja aktiivisesta kansalaisuudesta, koska toiminta auttaa ilmastoahdistukseen.

– Koulussa puhutaan vain yksittäisistä asioista, kuten jäätiköiden sulamisesta. Ilmastokriisisistä ei puhuta. Tiedon etsiminen vaatii nuorelta tosi paljon aktiivisuutta, Aino Falenius sanoi.

Maria Kekkonen toivoi koulun tukevan nuoria tarjoamalla tietoa ilmastoteoista.

– Kuluttamisessa pitäisi aina miettiä ympäristöä. Se ei ole mikään hetkellinen trendi, hän muistutti.

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa epävarmuutta ja turvattomuutta valtaosalle nuorista.

Ilmastotiedolle olisi siis taatusti tilausta. Nuorisoalan kattojärjestö Allianssin vaikuttamisen asiantuntija Niina Ratilainen sanoi, että nuorille ei ole tällä hetkellä olemassa kanavaa, josta ilmastoasioita voisi seurata.

– Olisi tärkeää saada luotettavaa tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Tutkimustietoa pitäisi tuoda esiin ymmärrettävällä tavalla, hän vaati.

Lukiota käyvä Lauri Lindén ei pidä nykyhallituksen ilmastopolitiikkaa kovin vakuuttavana.

– Turpeen verotuki on hyvä esimerkki siitä, että vihreät ja keskusta ovat nokitelleet toisiaan. Toinen esimerkki on lihakeskustelu ja liikenne kolmas.

– On näyttänyt siltä, että hallituspuolueet ovat keskenään enemmän erimielisiä kuin oppositio ja hallitus.

Lindén uskoi puhuvansa kaikkien nuorten puolesta toivoessaan, että ”rivit saataisiin kuntoon”.

– Koska niin te olette sanoneet, että teillä on yhteinen päämäärä ja yhteinen halu toimia ilmaston puolesta.

Monet lukiolaiset kertoivat olevansa hyvin harmissaan siitä, että eri puolilla maata nuorten ilmastolakkoiluun suhtaudutaan eri tavoin.

Yhdessä koulussa ilmastolakkoilu on sallittua, mutta toisessa siitä voi seurata jälki-istuntoa.

On täysin absurdia, että nuoret eivät saisi lakkoilla oman tulevaisuutensa vuoksi, mutta koulusta saa kyllä luvan kahden viikon Thaimaan matkaan, Atte Ahokas huomautti.

Hänen mukaansa on yksi keino yli kaiken, joka auttaa nuorten ilmastoahdistukseen: päättäjien ilmastoteot.

Ahokas totesi, että jos ilmaston lämpeneminen todella pysäytettäisiin puoleentoista asteeseen, nuorten ei tarvitsisi olla koulupäivinä mielenosoituksissa ja käyttää merkittävää osaa vapaa-ajastaan ilmastokriisin vastaiseen työhön.

Ilmastolakot ovat tärkeä vaikuttamiskeino maailman nuorille, koska ilmastotieteilijöiden mukaan mittavia toimia päästöjen pienentämiseksi tulisi tehdä heti.

–  Meillä ei ole aikaa odottaa, että kouluttaudumme itse ja pääsemme vaikuttamaan asiaan viroissa.

– Tehkää työnne ja pitäkää huoli, että jonain päivänä meidän ei tarvitse aikuisena elää maailmassa ilman koralliriuttoja, lukemattomia eläinlajeja ja turvallisuutta, Ahokas sanoi.

Nuoret saivat ilmastotoimilleen tukea lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkariselta.

Hän muistutti, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus hyvään ympäristöön sekä oikeus ilmaista mielipiteensä.

Ministeri Andersson puolestaan huomautti, että nuorilla on mielenosoituksiin myös perustuslaillinen oikeus. Hänen toiveensa kouluille oli, että ilmastolakkoihin osallistuminen saataisiin sovittua oppilaiden kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.

– Paras tilanne tietysti olisi se, ettei yksikään nuori kokisi tarvetta olla poissa koulusta, jotta pääsee kirittämään päättäjiä.

Ministeri Kososen mukaan nuorilla pitäisi olla jokin vaikuttamisen väylä valtakunnallisessa päätöksenteossa. Kunnissa ja maakunnissa nuoret pääsevät vaikuttamaan, mutta eivät valtakunnallisesti, hän sanoi.

Ilmastokeskustelu aiheuttaa ristiriitoja myös nuorten keskuudessa, lukiolaiset kertoivat.

Ilmastoahdistuksesta ei välttämättä uskalla puhua ”ituhipiksi” leimautumisen pelossa. Kiusaamista voi tapahtua myös niin päin, että jonkun ilmastotekoja moititaan riittämättömiksi.

Opettajat tarvitsisivatkin koulutusta siihen, miten ilmastonmuutoksesta puhutaan oppilaiden kanssa, ympäristökasvatuksen asiantuntija Pinja Sipari biologian ja maantieteen opettajien liitosta sanoi.

– Parin vuoden aikana on tullut selväksi, että opettajilla pitäisi olla taitoa käsitellä niitä ahdistuksen tunteita, joita ilmastonmuutokseen ja kestävän kehityksen kysymyksiin liittyy.

Siparin mukaan kouluihin tarvitaan tiloja, joissa ilmastoahdistuksesta voi turvallisesti puhua. Lisäksi opettajat tarvitsisivat vaikuttamiseen liittyvää osaamista.

– On vaikea kasvattaa aktiivisia kansalaisia, jos ei oikein tiedä itsekään, mitä se tarkoittaa.

Kolmetuntisen keskustelun aikana esiin nousi vahva tarve sille, että ilmastonmuutoksen käsittely nousisi valtakunnalliseksi ohjelmaksi suomalaisissa kouluissa.

Liikkuva koulu oli viime kaudella yksi hallituksen kärkihankkeista. Nyt tarvittaisiin kestävä koulu -hanke, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Lauri Kurvonen sanoi.

Nykyisin on suuresti koulun rehtorista kiinni, kuinka suuri painoarvo ilmastokasvatukselle annetaan.

– Asia jää äkkiä myös yksittäisen opettajan kannettavaksi. Nyt pitäisi saada vyöry aikaan. Ilmasto-opetuksessa on jo paljon pikkupalikoita, mutta tarvittaisiin kokoava, yhteinen ilmastovastuuohjelma koko koululaitokselle, Kurvonen totesi.

Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomen toiminnanjohtaja Sinikka Kunttu liputti myös kestävän koulun puolesta.

– Se ei riitä, että järjestöt tekevät omia materiaalejaan, vaan tarvitaan jotain suurempaa.

Kunttu totesi, että valtakunnallinen ohjelma antaisi opettajille sekä mandaatin että velvollisuuden opettaa ilmastonmuutokseen ja ilmastotoimiin liittyviä asioita.

– Nyt asia on liikaa jokaisen opettajan omassa vallassa.

Ministerit Andersson, Kosonen ja Mikkonen innostuivat kestävä koulu -ajatuksesta.

– Lähdemme pohtimaan, millainen se voisi olla ja miten se saataisiin rakennettua. Koulutus ja sivistys ovat keskeisessä roolissa kestävän kehityksen ja ilmastokriisin ratkaisemisen näkökulmasta, Andersson painotti.

– Kestävä koulu on tosi hyvä idea. Tarvitaan lisää tietoa ja kasvatusta, Kosonen myötäili.

Kososen mukaan samalla on hyvä pitää vastuut selvinä ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa.

– Vastuu kuuluu meille päättäjille, vastuu ei ole yksilöillä tai nuorilla, jotka eivät pääse tekemään päätöksiä lainsäädännön tasolla.

Ministerit kiittelivät nuoria aktiivisuudesta ilmastokeskustelussa.

– Se antaa meille kaikille antaa voimaa siihen, että saamme konkreettisia päätöksiä eteenpäin. Tällaiset tilaisuudet ovat tärkeitä, koska ne muistuttavat siitä, miksi tätä työtä ollaan tekemässä, Mikkonen summasi.