Ilmastonmuutoksen torjunta on kaikkien huulilla, mutta vihreillä menee silti huonosti – Tutkija: Puolueessa on nyt paljon turhautumista ja pettymystä

Vihreät

Hallituksen budjettiriihi ajautui kuluneella viikolla pattitilanteeseen, kun ilmastolinjauksista syntyi kiistaa.

Riidan keskiössä oli vihreät, joka vaati muilta puolueilta konkreettisempia toimia ilmastonmuutoksen torjunnan eteen.

Erikoistutkija Jenni Karimäki Eduskuntatutkimuksen keskuksesta sanoo, että ilmastosopu syntyi lopulta eräänlaisen “pihtisynnytyksen” kautta.

Karimäen mukaan vihreiden toiminta budjettiriihessä kuvastaa puolueen tämän hetkistä tilannetta laajemminkin. Puolue koki alkukesän kuntavaaleissa tappion, ja on sen jälkeen käynyt sisäistä keskustelua omasta tilanteestaan.

Nyt vihreät pyrkii profiloitumaan ympäristöteemoilla, jotka ovat sille kaikkein perinteisintä ydinosaamisaluetta.

Voimakkaalla ehtojen asettamisella puolue voi Karimäen mukaan myös purkaa sitä pettymystä ja turhautumista, jota huono vaalimenestys aina nostattaa.

– Puheenjohtajakisa on usein puolueille tapa tuulettaa tunteita ja käydä sisäistä keskustelua heikosti menneiden vaalien jälkeen, mutta kun vihreillä ei sellaista kisaa nyt ole tulossa, pystyy puolue purkamaan tilannetta tällä tavalla, Karimäki sanoo.

Osaltaan vihreiden profiilinnoston tarvetta budjettiriihessä korosti myös se, että puolue kokoontuu viikonloppuna puoluekokoukseensa.

Ilmastoteemoja korostamalla puolue haki eräänlaista hengennostatusta yhteiseen tapaamiseen.

Karimäen mukaan ulkoapäin on mahdotonta sanoa tyhjentävästi, kuinka syvä kriisi vihreitä koettelee kuntavaalitappion jälkeen. Jostain kuitenkin kertoo se, kuinka ärhäkkäästi ja hyvissä ajoin puolue lähti vaatimaan omia tavoitteitaan budjettiriihestä.

Ilmastoteemojen lisäksi vihreät tuntuu muutenkin etsivän identiteettiään.

Puolueen sisäisessä jälkipyykissä on käyty läpi muun muassa sitä, keille puolue on olemassa, keitä se puhuttelee ja millaisia asioita se kullekin edustaa.

Vaalien jälkeisessä keskustelussa vihreiden on koettu myös yksipuolistuneen. Valtaosa sen näkyvimmistä politiikoista on naisia ja äänestäjien enemmistökin on jo pitkään muodostunut naisista.

  – Puolueella on selvästi tarve puhutella miehiä nykyistä enemmän. Moni on asettunut puolueen varapuheenjohtajavaalissa Atte Harjanteen taakse siksi, että vihreät saisivat samaistumispintaa miesäänestäjistä, Karimäki pohtii.

Suurin jännitysmomentti vihreiden puoluekokouksessa kohdistuu puolueen varapuheenjohtajen valintaan. Kolmen varapuheenjohtajan joukosta valitaan myöhemmin sijainen puheenjohtaja Maria Ohisalon vanhempainvapaan ajaksi.

Ennakkospekulaatioissa on pohdittu, valitaanko Ohisalolle yksi sijainen, joka hoitaa sekä sisäministerin että puoluejohtajan pestit vai valitaanko molempiin tehtäviin eri henkilöt.

Uutissuomalaisen tekemä selvitys kertoi elokuun lopussa, että varapuheenjohtajakisan ennakkosuosikit ovat kansanedustajat Atte Harjanne ja Iiris Suomela. Heistä Harjanteen nähdään edustavan vihreiden oikeistolaisempaa laitaa, Suomelan vasenta laitaa.

Muut ehdokkaat varapuheenjohtajakisassa ovat kansanedustajat Inka Hopsu ja Hanna Holopainen, nykyiset varapuheenjohtajat Fatim Diarra ja Jaakko Mustakallio sekä vihreiden aktiivit Markus Drake ja Mika Flöjt.

Karimäki uskoo, että eniten varapuheenjohtajavaalissa ääniä saaneella henkilöllä on hyvin vahva mandaatti tulla valituksi myös Ohisalon sijaiseksi. Varsinkin, jos valittu henkilö on kansanedustaja, jolla on jo kokemusta politiikan sisällöistä ja käytänteistä.

Karimäen mukaan vihreiden kannalta voisi olla järkevämpää valita sama henkilö sekä puoluejohtajaksi että sisäministeriksi, koska se helpottaa huomattavasti hallitustyöskentelyä. Myös puoluejohtajan työ voi olla haastavaa, jos ei itse ole valtioneuvoston jäsen. Tästä on Karimäen mukaan esimerkki keskustasta, kun Katri Kulmuni jatkoi puolueen puheenjohtajana erottuaan valtiovarainministerin tehtävistä kesällä 2020.

 – Vihreät on kuitenkin historiansa aikana tehnyt ratkaisuja, jotka eivät noudata politiikan vakiintuneita toimintatapoja, joten en olisi täysin yllättynyt, vaikka puolue päätyisi erilaiseenkin ratkaisuun. Tilanne on avoin, Karimäki summaa.

Nykyisen puheenjohtajan, Maria Ohisalon, aseman Karimäki näkee melko vahvana. Ohisalo ei saanut puoluekokoukseen yhtään haastajaa, eikä se olisi ollut järkevääkään tilanteessa, jossa hallituskausi on puolivälissä. Puheenjohtajakisa ja mahdollinen nimen vaihtuminen olisivat vieneet energiaa kaikesta muusta.

– Ohisalo saa johdattaa vihreät ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka, Karimäki sanoo.

Vihreissä on käyty viime aikoina keskustelua myös siitä, onko puolue vasemmistolaistunut liikaa. Ja jos on, vasemmistolaisessa nurkassa on monien mielestä liian ahdasta, koska siellä ovat jo vasemmistoliitto ja demarit.

Ilmiöön kiinnittivät huomiota myös vihreiden konkaripoliitikot Pekka Sauri, Panu Laturi ja Katri Sarlund torstaina Suomen Kuvalehden haastattelussa.

Keskustelu vasemmalla olemisesta on näkynyt myös varapuheenjohtajavaalissa: Harjanne on nähty vaihtoehtona, joka voisi houkutella puolueeseen talousajattelussaan oikealla olevia äänestäjiä.

Karimäen mukaan vihreiden vasemmistolaistuminen on todellinen ilmiö, joka näkyy muun muassa eduskunta- tai kuntavaalien ehdokkaista tehdyissä barometreissä tai arvokartoissa. Vihreät on niissä vasemmassa alakulmassa.

Karimäki kuitenkin huomauttaa, että myös vihreiden perinteinen äänestäjäkunta on tutkimusten mukaan vasemmistolaistunut 2000-luvun ja varsinkin 2010-luvun aikana.

– On hankala täysin sanoa, mikä johtuu mistäkin, mutta tilannetta voi selittää silläkin, että puolue on kulkenut sinne suuntaan, minne äänestäjänsäkin.

Vihreät on perinteisesti välttänyt asemoitumasta liikaa vasemmisto-oikeisto-akselilla, mutta Karimäen mukaan aihe nousee silti aika ajoin pintaan. Asia puhututtaa varsinkin silloin, kun vihreillä menee huonosti. Talouspoliittinen asemoituminen selvästi mietityttää niin vihreitä itseäänkin kuin puoluetta ulkoapäin katsoviakin.

– Täytyy kuitenkin muistaa, että samaa keskustelua käydään miltei kaikissa puolueissa. Esimerkiksi keskusta on kipuillut paljon sen kanssa, että onko se kulloinkin liian oikealla tai liian vasemmalla. Aihe on vähän sellainen ikuisuuskysymys, Karimäki huomauttaa.

Vihreiden tilanteessa voi nähdä myös merkittävän paradoksin aiheita.

Ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut iso puheenaihe, jonka eteen entistä useampi äänestäjä haluaa myös itse tehdä jotain. Siitä huolimatta vihreillä menee kannatuksessa huonosti.

Karimäen mukaan syy voi olla osaltaan siinä, että ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut kaikille muillekin puolueille merkittävä puheenaihe. Muillakin puolueilla on aiheesta uskottavia ohjelmia ja muutkin puolueet osaavat käyttää aiheesta koskettavaa retoriikkaa.

Selvimmin tämä näkyy siinä vasemmistolaisessa nurkassa, jonne vihreät on ajautunut vasemmistoliiton ja demareiden sekaan.

Varsinkin vasemmistoliitto on pystynyt profiloitumaan hyvin ilmastomyönteisenä puolueena, jolla on vihreiden kanssa hyvin samankaltaiset vaatimukset. Budjettiriihessä vasemmistoliitto välttyi kuitenkin riitelijän leimalta.

 – Kun ilmastoteemat eivät enää ole vihreiden yksityisomaisuutta, tylsistyttää se puolueen syömähammasta. Äänestäjät, jotka arvostavat ympäristökysymysten ohella myös talouspoliittisia painotuksia, valitsevat helposti puolueen, joilla on vahvempi perinne talouspolitiikan painottamisessa, Karimäki sanoo.

Karimäen mukaan muiden puolueiden “vihertyminen” on yleiseurooppalainen ilmiö. Kun vihreä puolue on nostanut kannatustaan, ovat muut puolueet pyrkineet ottamaan vihreitä teemoja omiin ohjelmiinsa, kun taas samalla vihreät ovat laajentaneet osaamistaan muihin teemoihin pyrkiäkseen pois yhden asian puolueen leimasta.

– Myös tämä asetelma on vihreille selkeä haaste. Omat äänenpainot eivät enää erotu niin selvästi muiden puolueiden puheesta.

Vihreiden varapuheenjohtajaehdokkaiden listaa päivitetty 11.9.2021 kello 13:45.