Hiihtotähti Pärmäkoskelta rankka tilitys: "Elämä oli ollut oikeastaan yhtä helvettiä"
Maastohiihtotähti Krista Pärmäkoski tekee rankan tilityksen urheilu-urastaan ja elämästään toimittaja Laura Arffmanin kirjoittamassa kirjassa Avoin Krista Pärmäkoski (Gummerus).
Ankara puntarointi uran lopetuksesta alkaa lapsensaantihaaveista ja päättyy heinäkuussa julki tulleeseen avioeroon.
Pärmäkoski kertoo kirjassa paniikkikohtauksista, joita hän alkoi kokea rakkaan Carla-lemmikin kuoleman jälkeen ja mahdollisen lopetuspäätöksen sulattelun aikoihin keväällä 2023.
Ahdistuksen pahimpia jaksoja kuvataan kirjassa rajuin ilmaisuin kuten ”elämä oli ollut oikeastaan yhtä helvettiä”, ”mieli oli niin maassa, ettei hän ollut millään jaksaa.”
Olo alkoi helpottua, kun Pärmäkoski turvautui lääkäriin ja lääkkeisiin sekä hankki tuekseen uuden novascotiannoutajan Edvinin.
Kesäkuussa 2024 Pärmäkoski julkisti päätöksensä jatkaa uraansa Trondheimin 2025 MM-kisoihin ja 2026 talviolympialaisiin.
– Koen olevani rohkea, Pärmäkoski kirjaa nykytunnelmiaan luvussa ”Elämää ei voi hallita”.
– Tähän asti olen pitänyt oikeastaan kaikki isot asiat sisälläni, mutta nyt olen vapautunut. Asiat ovat vain asioita, eikä kaikkiin niistä voi vaikuttaa.
Jatkopäätökseen on vaikuttanut monta tekijää. Naisten maajoukkueen kohentuneessa ilmapiirissä on löytynyt hengenheimolaisia, oma vastuunkanto Matti Haaviston valmennuksessa on opettanut kuuntelemaan omaa kehoa, ja kilpaurheilusta luopuminen nykytilanteessa olisi ollut ilmeisen vaikeaa.
Vaikeuksiensa keskellä Pärmäkoski tuntee myös kasvaneensa ja vahvistuneensa.
– Ennen ajattelin, että henkisesti vahvat eivät näytä heikkouksiaan. Nyt tiedän, että vasta kun paljastaa heikkoutensa, on henkisesti vahva, Pärmäkoski pohdiskelee kirjassa.
– Onneksi uskalsin olla heikko ja pyytää apua. Nyt olen valmiimpi ottamaan vastaan elämän tuomat mahdollisuudet ja haasteet.
Päätöstä edelsi myös pitkä pohdinta omista mahdollisuuksista. Tähän Pärmäkoski sai viime maaliskuussa vastauksen Lahden 2017 MM-kisoissa suosikkinäyttämöksi muuttuneilla Salpausselän laduilla. Edvin oli jo henkisenä tukena.
– Ajattelin vain, että nyt minulla on uusi koira, enkä saa seota. Täytyy pysyä täysjärkisenä, Pärmäkoski kuvaa kisoja edeltäneitä tunnelmiaan.
Siitä Pärmäkoski ponnisti 20 kilometrin kilpailun voittoon, vaikka ”tavallisissa töissä, hän olisi ollut vointinsa vuoksi jo pitkään sairauslomalla”.
Edellisen voiton hän oli saavuttanut maailmancupissa lähes kuusi vuotta aiemmin. Voitonjälkeiset tunnelmat olivat sen mukaiset.
– Mietin, että minä tein sen, minä oikeasti pystyin siihen.
Jatkopäätöstä piti silti maistella viikkoja viime kauden jälkeen. Oli tunnusteltava, miten kroppa alkaa taas reagoida kuormitukseen ja ”kestääkö mieli”.
– Sain kuitenkin huomata, että olen osannut viedä toipumisprosessiani eteenpäin. En enää jää jumiin useamman päivän kohtauskierteeseen. Synkkä olo ei jää päälle niin pitkäksi aikaa, Pärmäkoski jatkaa päätöksestään.
Suhde urheiluun kirkastui, vaikka hän kokee edelleen olevansa ”hieman rikki ja haavoittuvainen”.
– Olen tajunnut, että pidän nimenomaan kilpailemisesta, voitin tai hävisin. On erityistä, että saan suunnata intohimoni juuri kilpailemiseen. Hiihtourani suurimman unelman tavoittelu jatkuu.