Essee: EU:n mahtimaan turbulenssi on jo hälyttävää – Kuinka käy Ukrainan turvatakuiden?
Kaikki ennusmerkit ja lausunnot ovat viitanneet siihen, että Ranskan hallitus kaatuu ensi maanantaina. Paine uusiin vaaleihin kasvaa päivittäin. Keskiviikkona entinen presidentti Nicolas Sarkozy liittyi lukuisten poliitikkojen joukkoon, joka näki hallituksen kaatumisen ja ennenaikaiset parlamenttivaalit toteutuvan jo pian.
Syntyneessä eskaloituneessa tilanteessa presidentti Emmanuel Macronin asema, uskottavuus ja suosio ovat romahtaneet. Macronin suosio on enää vain viisitoista prosenttia. Tämä tekee presidentistä yhden kaikkien aikojen epäsuosituimmista presidenteistä nykyisen viidennen tasavallan (1958) aikana.
Euroopan kannalta tilanne on jopa hälyttävä. Ranskan sisäpoliittinen myrsky heijastuu vääjäämättä myös Ukrainan tukemiseen. Pahimmillaan Ranskan sisäiset ongelmat voivat rikkoa osin Euroopan halukkaiden koalitiota Ukrainan auttamisessa. Poliittinen paine ja talouden ongelmat priorisoivat helposti sisäpolitiikan ulkopolitiikan ohi. Ei ole myöskään poissuljettua, että Ranskassa ajauduttaisiin myös ennenaikaiseen presidentinvaaliin.
Ranskan poliittisessa historiassa on ollut tavallista se, että presidentinvaalin tulos heijastuu myönteisesti vaalin voittaneen puolueen tulokseen myös parlamenttivaalissa. Teoriassa on mahdollista, että tämä asetelma toistuu nytkin, mutta käänteisessä järjestyksessä. Euroopan historiassa voidaan siis todistaa poliittista värisuoraa, jossa EU:n toisen mahtimaan parlamentissa on oikeistopopulistinen enemmistö ja sen jälkeen vielä oikeistopopulistinen presidentti.
JORDAN BARDELLA ON EUROOPAN UUSI PÄÄNSÄRKY
Oikeistopopulistinen Kansallinen liittouma on ollut ulkopolitiikassaan pitkään häilyvä ja epäjohdonmukainen puolue. Rikostuomion saaneen puolueen entisen johtajan Marine Le Penin sympatiat niin Venäjän hallintoa, Vladimir Putinia, kuin myös Unkarin Viktor Orbánia kohtaan ovat kaikkien tiedossa.
Puolueen pitkäaikainen tavoite on ollut myös Ranskan irtaantuminen Natosta. Puolueen puheenjohtajan ja todennäköisen presidentinvaaliehdokkaan Jordan Bardellan mukaan tämä tavoite on nyt laitettu jäihin meneillään olevan Ukrainan sodan takia.
Kansallinen liittouma on tunnetusti myös Ranskan vahvin EU-vastainen puolue. Puolueen antama tuki Ukrainalle on ollut usein epäuskottavaa niin EU-parlamentissa, kuin Ranskan sisäpoliittisissa väännöissä.
Kesällä 2024 Bardella valittiin myös uuden äärioikeistolaisen Patriots for Europe -ryhmän puheenjohtajaksi, joka äänesti EU:n päätöslauselmaa vastaan. Päätöslauselman tarkoituksena oli lisätä Ukrainan tukea ja Bardellan perustelut äänestyspäätökselleen olivat ohuet ja hyvin kyseenalaiset.
Bardella ei halunnut, että Ranska sitoutuu vuositasolla Ukrainan auttamiseen 0,25 osuudella bruttokansantuotteestaan. Ranskan valtion budjettiin (noin 500 miljardia euroa) nähden tämä olisi ollut hyvin vaatimaton summa, vain noin 7 miljardia euroa vuodessa.
Bardella on myös vastustanut ajatusta siitä, että EU lähettäisi joukkoja Ukrainaan, kuten myös sellaisten aseiden toimittamista, jotka ”voisivat iskeä suoraan Venäjän kaupunkeihin”. Bardella, kuten suurin osa Euroopan johtajista, ei ymmärrä siten peruslähtökohtaa: Niin kauan kuin sota ei kirjaimellisesti näy venäläisten arjessa, Putin saa sisäpoliittisen rauhan jatkaa raakuuksiaan ja siviilikohteiden pommituksiaan Ukrainassa.
Pelko sodan eskalaatiosta ei ole ollut järkevä peruste länsimaiden päämäärättömälle ajelehtimiselle Ukrainan auttamisen suhteen. Tämä kertoo koruttomasti vain eurooppalaisesta johtajuusvajeesta ja pelosta kohdata tosiasiat valtion kanssa, joka ei ymmärrä muuta kuin voimapolitiikkaa. Tässäkin suhteessa politiikka, jossa ”autamme Ukrainaa niin kauan kuin on tarve” ei ole edelleenkään strategia.
Asetelmaa voidaan kuvailla Daavidin ja Goljatin välisellä taistelulla, jossa EU ja Nato-maat ovat yhdessä taloudellinen ja sotilaallinen Goljat ja Venäjä vaatimaton Daavid. Länsimaiden saamattomuuden seurauksena Daavid on kuitenkin vienyt Goljatia jo pian neljä vuotta.
Jos Bardella ja Kansallinen liittouma pääsevät vallan kahvaan joko lähikuukausina tai myöhemmin, Euroopan tilanne ei muutu suinkaan paremmaksi. Daavid eli Venäjä saa Bardellan taholta epäsuoraa poliittista tukea niin Ranskan sisältä kuin EU-parlamentistakin. Brysselissä Patriots for Europe -ryhmään kuuluvat espanjalainen Vox-puolue ja Unkarin Fidesz hajoittavat EU:n yhtenäisyyttä myös jatkossa.
Euroopan tulevaisuuden kannalta on hälyttävää myös se, että Bardella ja Kansallinen liittouma vastustavat myös Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Bardella puolueineen pelkää tämän vain lisäävän jännitteitä Venäjän ja Naton välillä.
Bardella on myös puolustanut Unkarin pääministerin Viktor Orbánin Venäjän politiikkaa ja nähnyt, toisin kuin suurin osa muusta EU:n jäsenmaista, pelkästään hyvänä asiana Orbánin säännöllisen yhteydenpidon Putinin kanssa.
KANSALLINEN LIITTOUMA OSAA RIKKOA, VAAN EI RAKENTAA
Ranskalainen poliittinen kulttuuri on aina ollut ristiriitojen sävyttämä. Maan poliittisessa kulttuurissa on populistinen pohjavire, joka nostaa säännöllisesti esiin suuria persoonia ja usein hyvin sivistyneitä retorisia taitureita.
Ranskalaisia syytetään myös usein itsekkäiksi ja omahyväisiksi. Ranskalainen poliittinen kulttuuri ei siten perustu rakentamiseen ja konsensukseeen vaan enemmänkin rikkomiseen ja selkävoittoihin. Tällä hetkellä tilannetta kuvaa hyvin keskustelu ennenaikaisista vaaleista, joka ankkuroituu jopa toiveeseen, että jokin ryhmittymä saavuttaisi parlamenttiin absoluuttisen enemmistön.
Macronin ryhmittymän oletetun tappion myötä tilanne johtaisi edelleen todennäköisesti presidentin ennenaikaiseen eroon. Vasemmistopopulistinen Lannistumaton Ranska haluaa Macronin eron myös tapauksessa, jossa yksikään puolue ei saavuta taaskaan kaivattua absoluuttista enemmistöä.
Euroopan historia on osoittanut 1920-luvulta lähtien sen, miten populistiset puolueet ja poliitikot elävät aina epävarmuudesta ja yhteiskunnallisesta rauhattomuudesta. Nämä ovat populististen puolueiden käyttövoima ja usein jopa niiden elinehto.
Euroopan tulevaisuuden kannalta Kansallisen liittouman vaalivoitto kummassakin vaalissa olisi vakava takaisku. Politiikassa on aina tunnetusti paljon helpompi rikkoa, kuin rakentaa uutta. Tämän Kansallinen liittouma on osoittanut osaavansa koko puolueen olemassaolonsa ajan.
Mahdollisten vaalivoittojen seurauksena Kansallisen liittouman politiikka voi seuraavaksi eskaloitua koko Euroopan yhteiseksi päänsäryksi ja krooniseksi ongelmaksi. Tässä skenaariossa saattavat olla Ranskan osalta vaarassa maan osallistuminen myös Ukrainan tänään julkaistaviin turvatakuihin. Kansallisen liittouman mahdollinen valtaannousu ei ole siten vain Ranskan ongelma, vaan koko Euroopan strategisen yhtenäisyyden ja Ukrainan selviytymisen uhka.
Juttua korjattu 7.9. klo: 14:56. Ranskan hallituksen luottamusäänestys järjestetään maanantaina 8.9. – ei tiistaina 9.9., kuten kirjoituksessa alun perin kerrottiin.
Pekka Väisänen on valtiotieteilijä yhteiskuntatieteiden tohtori ja Mission Grey -killan jäsen, joka väitteli vuonna 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin poliittisesta ajattelusta.
