Verottaja ei aio tulla nykyistä enempää vastaan etätyön kustannuksissa – Veronmaksajain keskusliiton mielestä työhuonevähennyksen korottamista voisi pohtia
Kaavamaisen työhuonevähennyksen suuruutta pitäisi pohtia uudelleen etätyön tultua jäädäkseen, sanoo Veronmaksajain keskusliiton lakiasiainjohtaja Kati Malinen.
– On paljon palkansaajia, jotka ovat hankkineet isompia asuntoja, jolloin kustannukset oikeasti kasvavat. Toisaalta omakotitaloasujat ja asunto-osakkeita omistavat ovat eri asemassa, osakkeenomistaja ei vähennystä työhuoneen hankintahinnasta voi tehdä, Malinen sanoo.
Hänen mukaansa lisääntyvä etätyö voi myös johtaa siihen, että moni alkaa laskea todellisia kustannuksiaan ja toimittaa verottajalle selvityksiään, mikä lisäisi verottajan hallinnollista taakkaa.
Kaavamainen vähennys toimii tällä hetkellä niin, että esimerkiksi yli puolet vuodesta kotona töitä tehnyt voi saada työhuonevähennystä 900 euroa. Alle puolet päivistä etätöissä taas saa könttäsummana 450 euron vähennyksen.
Lisäksi voi vähentää etätyöskentelyyn liittyviä hankintoja. Koska verottaja tekee kuitenkin jo automaattisen 750 euron vähennyksen kaikille, hyötyä vähennyksistä saa vain sen ylittävästä osuudesta. Todellista hyötyä vähennyksistä voi siis saada ehkä yksittäisiä satasia.
Könttäratkaisu on tehty siksi, että todellisten juuri työstä johtuvien kustannusten määrittely on hankalaa, kun työtä tehdään kotioloissa. Se on selkeää ja yksinkertaista sekä verottajalle että kansalaiselle.
– Se on tehty kompensoimaan asunnon ja kaluston kulumaa, joita on hankala laskea. Myöskin sen erittely, mihin muuhun tiloja kotioloissa käytetään, on vaikeaa, kertoo verottajan johtava veroasiantuntija Sami Varonen.
Itsekin etätöissä puhelimeen vastaava Varonen ei lämpene ajatukselle siitä, että työhuonevähennyksen määrää pitäisi entisestään kasvattaa, sillä korvaus on hänen mukaansa riittävä. Hänen logiikkansa tulee laista.
– Laissa on säädetty, että tulonhankkimisesta aiheutuneita todellisia menoja saa vähentää, ja verottaja tulkitsee, mitkä ovat sellaisia, joita saa vähentää. Voi kysyä, kuluttaako läppäri sähköä ja kuluvatko tilat yli 900 euron edestä vuodessa?
Varonen myös muistuttaa, että verottajalla on ollut varsin salliva linja siinä, että hankinnat, kuten lisänäytöt ja työpöydät, on voinut vähentää verotuksessa. Tätä linjaa kiittelee myös Veronmaksajien Malinen.
Varonen pohtii työhuonevähennyksen kasvattamisen sijaan työmatkavähennyksen uudelleenjärjestämistä. Työmatkakulujen vähentäminen on lähtenyt siitä, että kulut voi vähentää halvimman joukkoliikennelipun mukaisesti silloin kun ollaan edes säällisen joukkoliikenteen piirissä, sillä se on yksinkertaista ja helppoa.
– Etätyön yleistyessä rajusti tämä tuo uuden haasteen. Nyt ei välttämättä enää olekaan näin, että esimerkiksi kuukausilippu on se halvin. Kertalippujen ja työssäkäyntikertojen kirjaaminen saati tarkistaminen on tosi työlästä, eikä se ole tarkoituksenmukaista.
Varonen väläyttää jopa sitä, että voisiko kodin ja työpaikan välisen matkan verovähennyksen poistaa, mutta lisää, että ainakin pitkien kalliimpien työmatkojen korvaaminen olisi syytä turvata.
– On pohdinnan paikka, että minkälainen malli tähän asiaan pitäisi järjestää.
Malisen mukaan Varosen pohdinta matkakuluvähennyksen yksinkertaistamisesta on tervetullutta, mutta hän muistuttaa, että kaikki eivät voi tehdä etätöitä.
– Ei saa käydä niin, että heidän oikeus vähentää niitä heikkenisi tässä, Malinen sanoo.
Koronaepidemia vei ison osan tieto- ja asiantuntijatyöläisistä etätöihin kotikonttoreille, mutta etätyösuositus on päättymässä lokakuun puolivälissä. Olipa seuraava linjaus mikä tahansa, jossain vaiheessa siirrytään epidemian jälkeiseen aikaan, jossa etätyö on tullut jäädäkseen.
Esimerkiksi korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia korkeakoulutetuista haluaisi jatkaa ainakin osittain etätöissä.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) yrityksiltä saamien tietojen mukaan tahtotila etätyön ja lähityön suhteeseen on karkeasti, että noin puolet päivistä oltaisiin etänä ja puolet toimistolla. Tilanteet toki vaihtelevat yrityksittäin.
Akavan työmarkkinajohtaja Katarina Murto sanoo, että pelisäännöistä tulisi sopia työpaikkakohtaisesti yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kesken. Hän kuitenkin katsoo, että työnantajan on jatkossakin tarjottava työntekijöille riittävät ja turvalliset työtilat ja työvälineet, eikä tila- ja työvälinekustannuksia pidä siirtää työntekijälle. Kaikilla pitää hänen mukaansa olla jatkossakin mahdollisuus tehdä töitä työnantajan tiloissa.
– Jos päädytään ratkaisuun, jossa esimerkiksi toimistoa pienennetään, pitää ottaa huomioon, että lähitilat ovat edelleen tarjolla kaikille. Jos työntekijät joutuisivat kilpailemaan järkevästä työtilasta, se on työntekijälle kuormittavaa, eikä ole työnantajankaan etu.
Kaikilla ei ole Murron mukaan etätöissä mahdollisuutta tehdä töitä turvallisissa olosuhteissa, mikä työnantajan tulisi muistaa.
– Nuorilla ei välttämättä ole pienessä asunnossa mielekästä tehdä edes töitä kotona ja voi olla perhetilanne sellainen, että ei ole rauhallista työtilaa. Keittiönpöydän ääressä istuminen ei voi olla riittävä ergonomian taso. Työergonomiaan tulisikin erityisesti panostaa.
Moni yritys miettii nyt toimitiloja uusiksi, kertoo johtaja Taina Susiluoto EK:sta. Hän perustaa tietonsa yritysten kanssa käytyihin keskusteluihin.
Tila-asiaa pohditaan eri toimialoilla erilaisista syistä. Toiset tarvitsevat lisätiloja, koska yritys kasvaa, toiset hakevat kustannussäästöjä. Väliin mahtuu monta tarinaa siitä, miten työtilat saadaan vastaamaan etätyön ja lähityön yhdistelmän tarpeita.
– Esimerkiksi että on vetäytymispaikka Teams-kokoukselle, mutta myös yhteistiloja ideointia ja yhdessäoloa varten. En ole kuullutkaan, että joku olisi luopumassa tiloista kokonaan, Susiluoto sanoo.
Susiluoto näkee Murron tavoin, että paikallinen sopiminen on isossa roolissa etätyön pelisäännöissä.
– Sanoisin, että kannattaa lähteä liikkeelle aika uteliaasti ja ottaa korona-ajasta oppeja yhteisöllisyyteen, hyvinvointiin ja johtamiseen ja uudistaa vuoropuhelua työnantajan ja työntekijöiden välillä, Susiluoto sanoo.
Hän ei näe, että työnteon paikasta tai etätyökustannuksista saataisiin aikaan riitaa.
– Lähden siitä, että nykyäänkin voimassa oleva asia on se, että työnantaja voi päättää, missä ja miten työtä tehdään, ja se konkretisoituu työsopimukseen. Se ei poikkea nykytilasta.
Susiluoto näkee esimerkiksi hyvien työpöytien tai -tuolien tarjoamisen työntekijöille kotiin kilpailuvalttina, jolla voi houkutella päteviä tekijöitä. Hänen mukaansa tämä ei ole kuitenkaan työnantajan velvollisuus.
– Minimi on se, että tarjotaan järkevät työvälineet. Asiantuntijatyössä usein siis läppäri, puhelin ja ohjeistusta ja koulutusta ergonomiaan. Ei työnantaja voi tulla ihmisten kotiin tai kahvilaan tai muualle valvomaan, että työtä tehdään ergonomisesti.