Arkkipiispa murehti sisällissodan taakkaa
Arkkipiispa Kari Mäkisen mielestä kirkon on uskallettava katsoa sadan vuoden takaista sisällissotaa ja sen raskasta perintöä suoraan, kaihtelematta ja rehellisesti.
Hän avasi kirkon osalta sisällissodan muistovuoden Helsingin Kallion kirkossa. Menneisyyttä on hänen mukaansa katsottava kuitenkin monin silmin.
– Siinä me olemme koko tämän raskaan perinnön kanssa, joka on tehnyt meistä niitä ihmisiä, joita olemme nyt, hän sanoi.
Sisällisota on ollut julma ja ankara opettaja, arkkipispa luonnehti. Kirkon johto ja papiston valtaosa samaistuivat valkoiseen osapuoleen.
– Sodasta ja vankileireistä kerrottiin ja vaiettiin kirkossa punaisia kohtaan armottomalla tavalla, Mäkinen totesi.
Hän huomautti, että kirkon kertomus ei ole vain sen papiston, vaan myös sen jäsenten kertomusta.
– Jäsenten kertomuksena se sisältää myös kertomusta hirvittävistä kohtaloista, surusta, syyllistämisestä ja mitätöinnistä. Siitä on kerrottu ja vaiettu julkisen kertomuksen takana. Punaisten haudoilla toimitetut siunaustoimitukset ovat tuoneet jotain siitä näkyviin, kirkon ykköspiispa sanoi.
Kertomukset ovat erilaisia eri puolilla maata.
– Jossain järjestettiin valkoisten voiton kunniaksi kiitosjumalanpalveluksia, toisaalla naiset, lapset ja vanhukset pakenivat kirkkoon valkoisten hyökkäystä. Sama kirkko, saman kirkon jäseniä, Mäkinen kuvasi.
Hän arvioi, että ehkä ei vieläkään ole kokonaan tunnistettu, kuinka pitkä ja vaikuttava on ollut sisällissodan jälki kaikessa siinä, mistä yritämme puhua, kun puhumme kansankirkosta.
Arkkipiispa opasti, että raskaiden ja vaikeiden asioiden muistamista on lähestyttävä hienovaraisesti:
– Muistiin on mentävä sisään niin kuin taloon, jossa asutaan. Ovia ei revitä auki, laatikoita ei pengota.
– Tämä vuosi ei ole kotietsinnän vuosi. Tämä voi olla hienotunteisen muistiin taloksi asettumisen ja taloon kotoutumisen vuosi.
– Kun eri huoneisiin astuu, on aina pidettävä mielessä: täällä asuu ihmisiä. Tämä on ihmisten, ei vain asioiden koti, tämä on ihmisten muistia ja kertomusta, edelleen kolmen tai neljän sukupolven jälkeenkin, ei vain kansakunnan tai valtion kertomusta.
Mäkinen neuvoi ymmärtämään, että kipeimpiä kertomuksia ei ole vieläkään kerrottu: Ovien sulkeminen ja hiljaisuus on ollut selviytymistapa.
– Sellaisiakin huoneita tässä muistin talossa on, myös kirkon osalta.
Sisällissodan opetus on Mäkisen mukaan yksinkertainen: vallan saamista ja voittoa tärkeämpää on rauha ja sovinto, eikä rauhaa ole ilman oikeudenmukaisuutta.
Vuoden 1918 sisällissota, vapaussota, kansalaissota, kapina – sillä on monta nimeä – alkoi tammikuun lopussa ja päättyi toukokuun puolivälissä.
Valkoiset taistelivat hallituksen (senaatti) joukkoina. Vastapuolella oli punakaarti. Sodassa ja sen jälkiselvittelyissä, mm. vankileireillä, kuoli noin 38 000 ihmistä. Valtaosa oli punaisia.