Analyysi: YK:n uusi seriffi sooloilee ulkopolitiikassa ja paistattelee median valokeilassa – onko hän Trumpin seuraaja?

Käytän korkokenkiä, mutta en muodin tähden. Minulla on korot, jotta voin potkia niitä, jotka tekevät vääryyttä.

Näin julisti Yhdysvaltain tuore YK-suurlähettiläs Nikki Haley suorasukaiseen sävyyn virkakautensa alussa viime maaliskuussa.

Osansa riepottelusta ovat sittemmin saaneet niin Krimin anastanut Venäjä kuin kemiallisilla aseilla sotarikoksiin syyllistynyt al-Assad.

45-vuotias Nimrata ”Nikki” Haley on rasismin vastaisesta työstä tunnettu intialaisen maahanmuuttajaperheen tytär.

Vielä vuoden 2010 kuvernöörivaalissa republikaanisenaattori haukkui puoluetoveri Haleyta ”rättipääksi” ja lehtien pilapiirroksissa hänet kuvattiin burkaan pukeutuneena.

Tultuaan valituksi Haley poistatti Etelä-Carolinan parlamenttitalon edessä liehuneen etelävaltioiden lipun.

Toisille tummansininen vinoristi tummanpunaisella taustalla on osa kulttuurihistoriaa, toisille se on rasistinen symboli.

Donald Trumpin ulkopolitiikan alkutaivalta ovat leimanneet ristiriitaiset signaalit ja tempoilu.

Uuden hallinnon avainpaikkojen täyttäminen on sakannut puoluetta repineen presidenttivaalin jälkeen.

Trump onkin haalinut neuvonantajikseen perheenjäseniä, joiden roolit ja vaikutusvalta ovat edelleen hämärän peitossa.

Ex-öljymoguli, ulkoministeri Rex Tillerson ei näytä olevan täysin sinut uuden roolinsa kanssa.

Supliikin John Kerryn ulkoministerikauden jälkeen lehdistö on seurannut kummissaan Tillersonin piileskelyä.

Moni tärkeä kokous on saanut tyytyä ulkoministerin avustajien läsnäoloon.

Saamattomuudesta syytetty Tillerson on jäämässä Haleyn varjoon.

Republikaanien esivaalin alussa Haley kritisoi Trumpin meksikolaispuheita ja kehotti tätä julkaisemaan verotietonsa.

Silti Trump taivutteli kokemattoman mutta sanavalmiin kuvernöörin YK-suurlähettilään virkaan.

Nyt saamattomuudesta syytetty Tillerson on jäämässä Haleyn varjoon maan ulkopolitiikan äänitorvena.

Jos Tillerson kypsyy tehtäväänsä tai Trump kypsyy Tillersoniin, voi Haley olla vahvoilla ulkoministerin virkaan.

Haleyn nimittäminen Yhdysvaltain ykkösdiplomaatiksi sai aluksi osakseen kummastelua. Lähettiläs on kuitenkin paikannut kokemuksen puutettaan asenteella.

– Kaupungissa on uusi seriffi, Haley on uhonnut epäilijöilleen.

Kun vanha puolue-eliitti ja Valkoiseen taloon linnoittautuneet trumppilaiset kalistelevat Washingtonissa sapeleitaan, on Haley ottanut kaiken irti etäisyyden tarjoamasta vapaudesta New Yorkissa.

Hän on onnistunut luovimaan taidokkaasti Trumpin ailahtelevien lausuntojen ja republikaanien pitkän linjan ulkopolitiikan välillä.

Haley on osannut tuoda esille omaa ajatteluaan ilman Trumpin puheiden suoranaista kritisointia.

Ex-kuvernööri on saarnannut Yhdysvaltojen moraalisesta vastuusta maailman kriisien ratkojana.

Haley on esimerkiksi linjannut, ettei Venäjän vastaisista talouspakotteista luovuta ennen kuin Krim on palautettu Ukrainalle.

Kun Trump kiersi tapaamassa saudiprinssejä ja rukoilemassa Itkumuurilla, Haley suuntasi Jordanian pakolaisleireille tapaamaan syyrialaislapsia.

Ihmisoikeuksien ja humanitaarisen avun korostaminen toistuvatkin suurlähettilään kannanotoissa.

– Panokset ovat liian kovat, että Yhdysvallat voisi vetäytyä globaalista roolistaan, Haley on rauhoitellut Trumpin puheista huolestunutta kansainvälistä yhteisöä.

Haleyn ulkopoliittinen ajattelu kulkee eri latuja kuin Trumpin ”America First” -oppi.

Jää nähtäväksi, kuinka etäällä Haley voi pysytellä Trumpista näyttämättä uppiniskaiselta sooloilijalta.

Tuoreen suurlähettilään nauttima myönteinen mediahuomio voi pahimmillaan jopa kääntyä itseään vastaan.

Trump ei nimittäin jaa valokeilaa kenenkään kanssa, ei edes Haleyn.

Trumpin hallinnossa kukaan ei ole korvaamaton.

Taannoin lounaalla YK-suurlähettiläiden kanssa Trump vitsaili, että ”Nikki voidaan helposti vaihtaa toiseen lähettilääseen”.

Vieraat naureskelivat vaivaantuneen kohteliaasti tietäen, että sutkautus kätkee alleen totuuden siemenen.

Viime kuukausien aikana on käynyt selväksi, ettei Trumpin hallinnossa kukaan ole korvaamaton.

Haleyn virkakausi on hädin tuskin alkanut, mutta hänestä on povattu jo tulevaisuuden presidenttiehdokasta.

Kuinka ironista olisikaan, jos Trumpin presidenttiys petaisi maahanmuuttajataustaiselle naispoliitikolle tietä republikaanien johtotähdeksi, tai jopa Valkoiseen taloon asti.