Analyysi: Jan Vapaavuoren masinoima "kaupunkikapina" on lainatavaraa

Kaikkialla maailmassa keskustellaan kaupunkien kasvavasta roolista, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) julisti lyödessään alkutahdit niin kutsutulle ”kaupunkikapinalle” viime syksynä.

Pääkaupungin ykkösvaikuttajan mielestä keskustavetoisen hallituksen ajama sote- ja maakuntauudistus oli ristiriidassa kansainvälisen kehityksen kanssa.

Maaliskuussa pidetyn suuren kaupunkipoliittisen seminaarin pääpuhuja, taloustieteilijä Kjell A. Nordström uskoo, että maailman suuret ongelmat ratkaistaan jatkossa ennemmin kaupungeissa kuin kansallisvaltioissa.

Kaupungistuminen myllää perusteellisesti ihmiskunnan elinoloja.

YK:n ennusteen mukaan jo 66 prosenttia ihmisistä asuu kaupungissa vuoteen 2050 mennessä.

Monessa maailman kolkassa eilisen maalaisesta elämätavasta muistuttavat enää haja-asutusalueiden autiotalot ja hylätyt kylät.

Nykyään yli 20 miljoonan ihmisen Mexico City, Delhi ja Tokio lyövät asukasluvuilla mitattuna useimmat Euroopan maat.

Nordrhein-Westfalenin, São Paulon ja Kalifornian kaltaiset alueet ovat puolestaan vauraampia kuin suurin osa maailman valtioista.

Talousjärjestö OECD:n mukaan ihmiskunnan kohtalonkysymykset kärjistyvät kehittyvien maiden kiiltelevissä pilvenpiirtäjissä ja slummien hökkeleissä.

Liikenteestä, asumisesta, maahanmuutosta ja koulutuksesta huolehtiminen on kehittyville metropoleille valtava haaste.

Niiden tarve kopioida toistensa onnistuneita ratkaisuja on johtanut yli kahden sadan kansainvälisen kaupunkiverkoston perustamiseen.

Lontoon ja Shanghain päättäjät voivat löytää yhteisen sävelen vaivattomammin kuin Britannian ja Kiinan valtiojohdot keskenään.

Lisäksi radikalisoituminen ja terrorismi eivät niinkään riivaa syrjäseutuja, vaan juuri kaikkein kuhisevimpia kaupunkeja.

Metropolielämän kosmopoliittinen syke muuttuu yhä samankaltaisemmaksi eri puolilla maailmaa.

Lontoolaisella hipsterillä voi olla kotoisampaa Manhattanilla tai Kööpenhaminassa kuin parin tunnin junamatkan päässä rakennemurroksen kurjistamassa brittikylässä.

Osa kaupunkien ongelmista edellyttää nopeita ja paikallisesti räätälöityjä ratkaisuja, joihin vain harva valtiokoneisto taipuu.

Moni turhautuu elitistisiin ja puoluepolitikoinnin lamauttamiin valtioapparaatteihin.

Sen sijaan osallistuminen oman kaupunginosan kehittämiseen voi olla innostavampaa.

Vapaavuoren masinoima kaupunkien yhteistyö peesailee kansainvälistä kehitystä, mutta mini-mittakaavassa.

Pormestarin provosoivat purkaukset ovat kylväneet eripuraa Helsingin ja haja-asutusalueiden välille, minkä voi panna osittain mielikuvapolitikoinnin piikkiin.

Jopa Brookings Institutionin kaupunkiguru Bruce Katz totesi viime Helsingin visiitillään, että kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu on järjetöntä, vaikka elämme kaupunkien vuosisataa.

Suomessa hallitus onkin kantanut huolta maaseudun elinvoimasta, mutta myös piiskannut asuntorakentamisen 2000-luvun ennätyslukemiin ja kaivanut tarvittavat miljoonat Raide-Jokerille.

Valtiot päättävät edelleen kansainvälisen politiikan marssijärjestyksestä, mutta kasvavien kaupunkiseutujen nousua ei tule aliarvioida.

Esimerkiksi turvapaikkaosavaltioksi tituleerattu Kalifornia on johdonmukaisesti vastustanut presidentti Donald Trumpin tiukkaa siirtolaislinjaa.

Lisäksi moni Yhdysvaltain metropoli on sitoutunut kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, vaikka liittovaltio irrottautuu Pariisin ilmastosopimuksesta.

Koska valtaosa maailman hiilidioksidipäästöistä tuotetaan kaupungeissa, ongelmiin on loogista hakea ratkaisuja paikan päällä.

Toimiva käytäntö miljoonakaupungissa voikin vaikuttaa huomattavasti yksittäisen maan päästöihin tai ympäristöongelmiin.

Esimerkiksi Intian kaltaisessa jättiläisliittovaltiossa kaupungit ovat avainasemassa jätekriisin ratkaisemisessa.

Voimistuvien kaupunkialueiden ja valtiovallan välille syntyy väistämättä jännitteitä, kun suurkaupunkialueet hivuttautuvat hallitusten tontille.

Kiusallinen tosiasia on, että valtiot eivät ole pystyneet vastaamaan 2000-luvun suuriin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Kaupungit kokevat, että nyt on niiden vuoro yrittää.

Analyysi on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä 26.1.2018. Lehden voit tilata täältä .