Ahti antaa antejaan, mutta kalastusrajoitukset vaihtelevat eri puolilla maata
Kesälomalla moni kaivaa onget, katiskat ja verkot esille ja ampaisee vesille.
Harrastus sujuu kitkattomasti, kunhan muistaa muutaman perusasian: esimerkiksi sen, kenen tarvitsee maksaa kalastonhoitomaksu ja kuka tarvitsee myös kalastusluvan.
Kesämökkionginta on ongelmatonta eikä vaadi kalastuskortteja, koska se kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Myös pilkkiminen ja silakan litkaus luetaan jokamiehenoikeuksiin.
– Etenkin rannikolla harrastettavassa silakan litkauksessa heittovavan siiman päähän laitetaan puntti ja yläpuolelle muutama kimalteleva puhdas koukku. Silakat kuvittelevat, että koukut ovat syötävää ja iskevät kiinni näihin koukkuihin, kertoo kalatalousasiantuntija Marcus Wikström Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöstä.
Heittokalastusta voivat maksutta harrastaa alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet, jotka kalastavat yhdellä virvelillä tai vieheellä. Sen sijaan 18–64-vuotiaiden täytyy maksaa valtion kalastonhoitomaksu.
– Jos lähdetään fiilistelemään vaikkapa vetouistelulla, jolloin monesti on enemmän vapoja kuin yksi miestä tai naista kohti, silloin pitää kalastonhoitomaksun lisäksi olla myös vedenomistajan lupa.
Lupa lunastetaan osakaskunnalta, joka on kalaveden osakkaiden muodostama hallinto- ja hoitoelin.
Osakaskunnan lupa vaaditaan Wikströmin mukaan aina myös niin sanotun passiivisen kalastuksen yhteydessä. Kyse on muun muassa verkoista ja katiskoista. Lisäksi 18–64-vuotiaiden pitää maksaa kalastonhoitomaksu.
Kalakannat ja kalastusolot ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Siksi eri puolilla maata tarvitaan erilaisia kalastusrajoituksia.
kalastusneuvos Erja Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä
Harrastelijakalastajankin täytyy ottaa huomioon kalastusrajoitukset ja kieltoalueet, joista löytyy tietoa Kalastusrajoitus.fi-palvelusta.
Kalataloushallinto lähettää lisäksi tietoa rajoituksista Suomu-lehdessä kaikille 18–64-vuotiaille, jotka kalastavat muuten kuin onkimalla, pilkkimällä tai silakkaa litkaamalla ja jotka ovat maksaneet kalastonhoitomaksun vuosimaksun.
– Haasteena on kertoa yksityiskohtaisesti, selkeästi ja täsmällisesti rajoituksista, sillä ne ovat paikkaan sidottuja. Kalakannat ja kalastusolot ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Siksi eri puolilla maata tarvitaan erilaisia kalastusrajoituksia, sanoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Rajoitukset koskevat Kirjavaisen mukaan etupäässä kaloja, joiden kohdalla on ylikalastuksen vaara tai kalakannan tila on heikentynyt.
– Haasteellisin viestittävä meillä on taimen, joka eri puolilla Suomea on erilaisessa tilassa, eli joillakin alueilla se on uhanalaisempi kuin toisilla. Lisäksi istutetut taimenet on merkitty rasvaeväleikkauksella ja niillä on erilaiset rajoitukset. Istutetut kalat eivät ole niin uhanalaisia kuin luonnossa syntyneet, joilla on rasvaevä.
Ajallisia rauhoitusaikoja on muun muassa lohelle, taimenelle, järvilohelle, ankeriaalle, harjukselle, siialle, nahkiaiselle, ravulle ja Saimaan nieriälle.
Myös pyyntimitoilla varmistetaan kalakantojen kestävää käyttöä ja tiettyjen kantojen elpymistä.
– Suurin osa tällä hetkellä on alamittoja, mutta yksi ylämittakin on käytössä. Kyse on paikallisen taimenen ylimmästä mitasta, jolla varmistetaan se, että kala on paikallista eikä vaeltavaa taimenta, Kirjavainen kertoo.
Marcus Wikström muistuttaa kaikkia kalamiehiä siitä, että on kalastajan vastuulla ottaa aina selvää etukäteen mahdollisista kalastuksen kieltoalueista ja kalojen mitoista.