Suvaitsevaisto on kaikkea muuta kuin suvaitsevaa

Donald Trumpin voitto Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa on kirvoittanut paljon pohdintoja siitä, miksi niin kävi.

Toistuuko sama populismin vyöry Euroopassa? Tuleeko äärioikeiston Marine Le Pennistä Ranskan seuraava presidentti?

Syitä ilmiölle on haettu kansojen kahtiajaosta.

Vapaamielisiä arvoja edistävät voimat ovat vetäneet kilpasuksillaan mittavan eron hangessa tarpovaan perinteisiä arvoja kannattavaan kansaan.

Vaalit on ainoa tapa, jolla kansa voi heittää hiekkaa ladulle ja hidastaa edellä kulkevien vauhtia.

Populistiset puolueet ovat oivaltaneet kuinka saavat kannatuksensa nousemaan. Ne tarjoavat hiekankylväjille sabotoinnin kohteen, työntävät hiekkakärryt viereen ja usuttavat heittämään.

Kansan kahtiajako eri leireihin on totta myös Suomessa. Rajalinja piirtyy selkeimmin suhtautumisessa vähemmistöjen oikeuksiin ja maahanmuuttajiin.

Konservatiivit laittaisivat Trumpin tapaan rajat kiinni. Suvakeiksi sanotut vapaamieliset pitäisivät rajat auki ja sallisivat kaikkien tulla maahan.

Kahtiajako eri leireihin on totta myös Suomessa.

Vapaamieliset saavat milloin mitäkin meuhkaamisen aihetta erilaisista uusista aiheista.

Otan nyt esimerkiksi vaatimukset yhteisvessoista, koska se on turvallisempi aihe kuin erilaiset vähemmistöjen sinällään oikeutetut oikeudet saati sitten maahanmuuttajien uskonnolliset kysymykset.

Mutta olkoon se nyt tällä kerralla vessakysymys, joka ei edes pahinta älämölöä ole aiheuttanut. Asian nostaminen esiin on joka tapauksessa täyttä myrkkyä suurelle osalle kansasta.

Tätä näkemystä edustavat naiset eivät suin surminkaan suostuisi menemään tavallisesti siivottomampiin miesten vessoihin, ja miehet kokisivat itsenä pahaisiksi tirkistelijöiksi naisten vessassa.

Vastakkaisten näkemysten esiintuominen on kuitenkin vaikeaa, koska varsinkin sosiaalinen media on niin totaalisesti vapaamielisten käsissä. Pitkälti myös perinteinen media. Kunnollista keskustelua ei synny.

Ei olisikaan ihme, vaikka pian säädettäisiin laki, jossa erilliset naisten ja miesten vessat tuomittaisiin sukupuolisena syrjintänä ja nais- ja mieskyltit määrättäisiin poistettaviksi sakon uhalla.

Konservatiivien mielestä samalla tavalla hiipimällä eteni esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittolaki.

Kansalaisaloitteen takana oli paljon allekirjoittajia, mutta koko kansan mielipidettä se ei edustanut. Vastaesitys lain kumoamisesta ennen sen voimaantuloa oli tuomittu epäonnistumaan jo ennakolta.

Ei olekaan ihme, että suuri osa kansasta kokee, että heidän ylitseen kävellään mennen tullen. Uudistukset viedään maaliin kuin varkain sivuovesta. Siinä on populisteille polttoainetta vaaleihin.

Maahanmuuttokeskustelussa hyvä esimerkki keskustelun yksipuolisuudesta on Helsingissä sattuneen Suomen Vastarintaliikkeen teloman suomalaismiehen kuolema ja samaan aikaan Otanmäessä sattuneen pakolaiskeskuksen asukkaan tekemä veriteko.

Niin sanottujen suvakkien mielestä niistä ei voinut edes puhua samassa lauseessa.

Muutenkin kaikki maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista puhuminen on kiellettyä ja heidän uskontonsa mainitseminen tuo syytteen kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan.

Asiallinenkin keskustelu ongelmista on tyrehdytetty.

Trumpin tapaan Hakkaraiset ja Tynkkyset osaavat käyttää tilannetta hyväkseen, mikä takaa heille pysymisen otsikoissa ja äänestäjien mielessä.

Jos edellä olevista esimerkeistä yrittää tehdä johtopäätöstä, niin se on eri näkökulmia edustavien keskustelu. Niin Suomessa kuin muuallakin.

Loppujen lopuksi suvaitsevaisto on kaikkea muuta kuin suvaitsevaa. Heidän mielestään vastustajat ovat impivaaralaisia. Näkemyksen annetaan myös kovaäänisesti kuulua.

Hidastahtisempaa muutosta haluavat konservatiivit pitävän suvaisevaisia sinisilmäisinä hölmöinä. Sitäkään mielipidettä ei peitellä.

Kansan kahtiajako on valmis ja tuottaa vaaleissa yllätyksiä.

Asiallinenkin keskustelu ongelmista on tyrehdytetty.

Yhteiskunnan kehitys on ollut tällä vuosituhannella nopeaa ja se tulee kiihtymään entisestään.

Sosiaalinen media on tuonut uuden ja nopean tavan kertoa mielipiteensä. Osa on oppinut sen käyttötavat, mutta osa käyttää sitä solvaamiseen, mikä kiristää ilmapiiriä ja lisää entisestään kahtiajakoa.

Keskustelukulttuurin opetteleminen ja toisten mielipiteiden kunnioittaminen olisi ensimmäinen askel kohti kansan yhtenäisyyden palauttamista.

Kaikkien kansalaisten pitäminen mukana ja kompromissien hyväksyminen uudistusvauhdissa olisi yksi tapa heittää hiekkaa suomalaisten trumppien etenemiselle.

Puhumista ja keskustelua on pidetty suomalaisen liioiteltuna viestintäkeinona. Viimeistään nyt niitä olisi aika opetella.