Vapaaehtoistyön tulevaisuus vaatii uusia malleja

Suomalainen arki nojaa vahvasti vapaaehtoistyöhön. Erilaiset järjestöt kuten urheiluseurat ja kyläyhdistykset ovat vuosikymmenet toimineet talkoovoimin. Myös seurakunnat nojaavat edelleen vapaaehtoisiin.

Ilman vapaaehtoisten työtä monikaan ei pääsisi harrastamaan, osallistumaan kulttuuri- ja vertaistukitilaisuuksiin ja jäisi vaille yhteisöllisyyden kokemusta.

Vapaaehtoistyö on suuressa murroksessa. Talkookulttuuri, jossa koko kylä kokoontui heinätalkoisiin tai seuran juhliin, ei enää kanna samalla tavalla. Ihmisten elämä on kiireisempää, perheet asuvat hajallaan ja työn sekä opiskelun vaatimukset kasvavat.

Perinteiset yhdistykset kamppailevat jäsenpulan kanssa ja ehkä jopa tuijottavat liiaksi näitä lukuja. Monet nuoret kyllä haluavat tehdä vapaaehtoistyötä, mutta he eivät sitoudu vuosiksi tai edes aina kuukausiksi yhteen tehtävään – sen sijaan he etsivät lyhyitä ja joustavia tapoja osallistua.

Miten tähän pitäisi vastata? Ensinnäkin, jos on laskettu, että vapaaehtoisten työ vastaisi taloudellisessa mielessä satoja miljoonia euroja vuodessa, miksi julkisen vallan ei tulisi yhä panostaa tähän edes pienellä osalla kokonaisbudjetista? Pelkät kuntienkaan ilmaiset tilaratkaisut eivät riitä, tarvitaan myös euroja kouluttaa, kokea, kannustaa ja kiittää.

Vapaaehtoistyö on enemmän kuin vain harrastus tai elämäntapa, se on osa ihmisen sisäänrakennettua selviytymismekanismia. Valtiovallan tulisikin edelleen muistaa, että jokainen vapaaehtoinen edistää myös hyväosaisten mahdollisuutta selvitä elämässä pidemmälle ja tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle. 

Uuden ajan vapaaehtoisuudelle on löydettävä uusia malleja. Digitaaliset alustat voisivat tarjota ”mikrovapaaehtoisuutta”, jossa ihminen voi antaa tunnin aikaansa silloin kun se hänelle sopii – esimerkiksi tapahtumajärjestelyihin, somesisältöihin tai naapuriavun organisointiin. Tämä sopisi erityisesti nuorelle sukupolvelle.

Vapaaehtoistyön tulevaisuus ei ole synkkä, mutta se ei myöskään jatku itsestään. Tarvitaan uudenlaista joustavuutta, vahvempaa arvostusta ja rohkeutta kokeilla uusia toimintamalleja. Vapaaehtoisuus ei ole katoamassa – mutta se hakee muotoaan uudessa ajassa.