Paneeko Macron eurovaalipakan sekaisin?

Kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhui EU-parlamentille, häntä kuunneltiin tarkalla korvalla ja otsa rypyssä.

– En halua kuulua unissakävelijöiden sukupolveen, valtionpää julisti Strasbourgissa EU-eliitin ytimessä.

EU-myönteisen La République en marche! -liikkeen marssi halki Euroopan on Macronin presidenttiyden keskeisimpiä tavoitteita.

Vaikka Macron on tähdännyt johtavaksi EU-visionääriksi, hänellä ei ole konkreettista jalansijaa Brysselissä.

Macronin silmissä unionia johtaa joukko valtaansa turtuneita puolueita, jotka ovat yhtä kypsiä poimittaviksi kuin Ranskan vallanpitäjät olivat vuoden 2017 presidentin- ja parlamenttivaaleissa.

Vasta kaksi vuotta täyttäneellä En Marche -liikkeellä ei ole yhtään meppiä, ja Ranskan komissaarina paistattelee sosialisti Pierre Moscovici.

Strasbourgissa moni kuuntelija varmasti etsikin vihjeitä Macronin eurovaalisuunnitelmista.

EU-parlamentin nykyisistä ryhmistä liberaali Alde, johon myös keskusta kuuluu, olisi Macronille luontevin kumppani.

Presidentti on kuitenkin suhtautunut nuivasti yhteistyöhön vakiintuneiden ryhmien kanssa.

Alden puheenjohtaja, liittovaltiointoilija Guy Verhofstadt ei ole saanut kutsua Élysée-palatsiin Macronin pakeille.

Lisäksi Alden jäsenissä on puolueita, jotka eivät suhtaudu Macronin avauksiin yhtä innokkaasti kuin Verhofstadt.

Esimerkiksi keskustajohtaja, pääministeri Juha Sipilä ei ole innostunut Macronin esittämästä euroalueen yhteisvastuiden kasvattamisesta.

Alde kuitenkin tarvitsisi vetoapua haastaakseen parlamenttia dominoivat keskustaoikeistolaisen EPP:n ja sosiaalidemokraatit.

Macronin siirtoja on vaikea ennustaa. Yllättävät liittoumat ovat EU:ssa arkipäivää, ja eurovaaleihin on vielä matkaa.

Todennäköisintä kuitenkin on, että Macron pyrkii muodostamaan täysin uuden ryhmän heti vaalien jälkimainingeissa.

En Marche -liikkeellä on hyvä sauma voittaa leijonanosa Ranskan 79 meppipaikasta.

Lisäksi liitto hajanaisten integraatiomyönteisten edustajien ja puolueiden kanssa asettaisi EU-eliitin vaaliman tasapainon vaakalaudalle.

Pahimmassa tapauksessa Macronin voittokulku voikin sysätä Alden EU-parlamentin pikkuryhmien kastiin.

Uutta ryhmää ei perusteta noin vain: macronilaisten pitää voittaa yhteensä 25 paikkaa seitsemässä eri jäsenmaassa.

Joukkoon on jo kuitenkin taivuteltu muun muassa Aldeen kuuluvaa Espanjan gallupeja johtavaa Ciudadanos-puoluetta ja Italian ex-pääministeri Matteo Renzin Demokraattista puoluetta.

Slovakian uusi Progresívne Slovensko puolestaan ponnistaa puoluekartalle macronilaisen ideologian siivittämänä.

Kansanedustaja Hjallis Harkimon Liike Nyt -yhdistys lienee suomalainen yritelmä politiikan rakenteiden ravisteluksi.

Liberaaliin keskustaan on tunkua, mutta keskustan EU-perhe Alde ei välttämättä hyödy siitä ensi vuoden eurovaaleissa.

Macronia on silti syytä seurata ja kuunnella, sillä kirkasotsaiselle tulevaisuususkolle on tilausta kautta EU:n. Tunkkaisen nationalismin uuvuttamassa Euroopassa Macron on monen hartaasti toivoma vastavoima.