Säästökeskustelu kuumenee, mutta keskustelu on kovin yleisellä tasolla
Eduskuntavaalien lähestyessä keskustelu säästöistä alkaa kuumeta. Keskustelu on vielä kovin yleistasoista, joten eri toimenpiteiden vaikutuksia ihmisten arkeen tai elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksiin on vaikea arvioida.
Viimeksi kokoomus julkisti omat keinonsa. Kokoomuksen ohjelman toteuttaminen on hankalaa, koska esim. työeläkkeistä tehtävät säästöt valmistellaan kolmikannassa yhdessä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa.
Vaikka työeläkejärjestelmässä päästäisiin sopuun, esim. palkka- ja eläkeindeksin leikkauksesta tai jäähdyttämisestä, eivät nuo säästöt kerry valtiolle ilman monimutkaisia järjestelyjä, esim. työantajien ja työntekijöiden verotuksen kiristämistä, jolla mahdollinen työeläkeindeksien jäähdytyksen eläkemaksuja alentava vaikutus siirretään valtiolle.
Tämä taas on ongelmallista, kun kokoomus ilmoitti, ettei veroja koroteta. Järjestelyyn liittyy toinenkin vaikeus, miten erityisesti työnantajien verotuksen kiristys, kohdennetaan työnantajille oikein, että se kohtaantuu niille työnantajille, joille eläkemaksujen mahdollinen alennus kohdistuu.
Eläkemaksuthan maksetaan työnantajan palkkojen perusteella, mutta elinkeinoverotus taas perustuu pääasiassa yrityksen tulokseen.
Toinen kiinnostava huomio kokoomuksen ohjelmassa oli se, ettei siinä linjattu mitään pienten eläkkeiden osalta. Jos kansaneläkkeeseen ja takuueläkkeeseen kohdistetaan samat indeksileikkaukset kuin työeläkkeisiin, lisääntyy eläkeläisköyhyys entisestään ja yhä useamman eläkeläisen riippuvuus toimeentuloetuuksista kasvaa. Näin nuo menot kasvavat.
Kokoomuksen leikkauslistalla on lisäksi 0,5 mrd euron leikkaukset sosiaaliturvasta jo nyt tehtyjen leikkausten päälle. Tämä luonnollisesti heikentää kaikkien heikommassa asemassa olevien tilannetta entisestään.
Kokoomus ei tosin kerro tarkemmin, mihin etuuksiin tuo uusi leikkaus kohdennettaisiin, mutta sosiaaliturvaa tarvitseviin joka tapauksessa.
Eläkekeskustelussa kannattaa muistaa, että työeläkejärjestelmä on nyt tasapainossa, mikä on erinomainen asia kansantaloutemme kannalta.
Erityisen tärkeää on pitää mielessä, että työeläkevarat on koottuihin ja ainoastaan työeläkkeiden maksuun. Jos valtio ryhtyy toimillaan muuttamaan työeläkejärjestelmän pelinsääntöjä se samalla heikentää työeläkejärjestelmän uskottavuutta, joka on jo nyt, erityisesti nuorten keskuudessa huolestuttavan heikko.
Kokoomuksen leikkauslistalla ovat kunnat ja hyvinvointialueet.
Miksi verotusta ei käytettäisi eläketulojen osalta säästötalkoissa?
Mikäli eläkkeistä halutaan saadaan lisää rahaa julkisen talouden tasapainottamiseen, on verotus ylivoimaisesti helpoin tapa toteuttaa tavoite. Jos nyt korkeampia työeläkkeitä erotetaan erityisellä veronkorotuksilla. Sen suuruutta ja kohdennusta on mahdollista tarkentaa yksinkertaisella enemmistöllä eduskunnassa säädettävällä lainsäädännöllä.
Kokoomuksen listauksessa on mukana myös miljoonien leikkaukset liikenneverkkoon, jonka kunto on jo nyt sellainen, että se haittaa kansalaisten elämää ja yritystoimintaa sekä myös maanpuolustusta. Kiinnostavaa heidän postauksessaan on 0,6 mrd € leikkaus elinkeinotuista. Niiden karsiminen olisi hyvä olla kaikkien puolueiden säästölistalla ja jopa 0,6 mrd € suurempina.
Hyvinvointialueiden leikkauksia jatkettaisiin ilman rahoitusjärjestelmän korjaamista
Kokoomuksen leikkauslistalla ovat kunnat ja hyvinvointialueet. Heidän tarkoituksensa on leikata sote-palveluista, eli käytännössä hyvinvointialueilta 2 mrd €. Tuskinpa kokoomus on valmis leikkaamaan yksityisen terveydenhuollon korotettuja Kela-korvauksia.
Hyvinvointialueilta, osana laajempaa pakettia voi olla yhä leikkausvaraa, mutta samalla on ehdottomasti muutettava hyvinvointiaueiden rahoitusjärjestelmää kannustavammaksi, mm. poistamalla kriteereistä väestön määrän kaksinkertainen huomioon ottaminen rahoitusta laskettaessa.
Kahden miljardin euron leikkaukset alueiden valtion rahoitukseen kasvattaisivat nykyisellä rahoitusjärjestelmällä alueiden eroja entisestään ja ajaisivat lisää alueita valtion selvitysmenettelyyn. Se saattaakin olla esityksen taustalla, koska kokoomus esittää hyvinvointialueiden määrän supistamista 5+1-malliin perustuvaksi.
Hyvinvointialueiden yhdistämisestä ei tosin säästöjä synny, vaan lisää kustannuksia työ tekijöiden palkkojen harmonisoinnin ja tietojärjestelmien yhdistämisen vuoksi.
Ohjelmassa ei esitetä alueiden yhteistyön tiivistämistä, esim. erityisen vaativien hoitojen keskittämistä, mistä tulisi nopeasti säästöjä. Samoin alueiden päätösvallan lisäämistä päättää nykyistä joustavammin, miten palvelut eri alueilla järjestetään, ei esityksiin sisälly.
Se on paha puute, koska valtion ohjausta väljentämällä palvelut kyettäisiin järjestämään kullakin alueella alueen väestön tarpeiden ja olosuhteiden kannalta tuloksekkaimmin.
Pienten kuntien liitoksista ei säästöjä synny
Kokoomuksen listalla on myös kuntien lukumäärän vähentäminen.
Kokoomuksen listalla ovat kuntien pakkoliitokset olleet jo pitkään. Varmaan muistissa ovat esim. ministeri Virkkusen karttaharjoitukset, jotka eivät onneksi toteutuneet.
Kuntaliitoksista puhuttaessa unohdetaan se, että 100 pienimmän kunnan osuus kuntien kokonaismenoista on 3 %. Vaikka kaikki nuo kunnat liitettäisiin toisiinsa, ei syntyisi alkuunkaan 3 % säästöä, koska noissa kunnissa asuvien palvelut on jatkossakin järjestettävä. Lisäksi pienet kunnat ovat kauan aikaa tehneet yhteistyötä, jolla jo iso osa mahdollista kuntaliitoksilla saatavista laskennallisista säästöistä on jo toteutettu.
Valitettavasti nykyinen hallitus hankintalain muutoksella heikentää vakavasti kuntien yhteistyötä ja lisää näin kustannuksia ja paineita kuntaverojen korottamiseen.
Kuntaliitoksia, silloin kun kuntalaiset niitä haluavat, toki tarvitaan, mutta niitä ei kannata yrittää selittää pääasiassa säästösyistä. Kuntienkin osalta on tärkeää väljentää valtion ohjausta entisestään. Se mahdollistaisi entisestään kuntien toiminnan tuloksellisuuden lisäämisen.
Tarvitaan ihmisten tulevaisuuden uskon vahvistamista.
Leikkauksien lisäksi tarvitaan paljon muutakin talouden tasapainottamiseksi
Kaiken kaikkiaan säästölistoja laadittaessa olisi tärkeää tarkastella julkisen talouden kokonaisuutta, ei vain valtion taloutta. Taskusta toiseen rahojen siirtely julkisen sektorin sisällä ei auta.
Tärkeää olisi myös tarkastella eri toimenpiteiden vaikutuksia yhtä budjettivuotta pidemmällä aikavälillä, etenkin kun julkisen talouden säätötavoitteiden toteuttaminen on vähintään kahden vaalikauden mittainen projekti. Kannattaa erityisesti välttää toimia, joilla saadaan lyhyen aikavälin säästöjä, mutta lisätään pitkän aikavälin kustannuksia, kuten esim. rajuissa leikkauksissa liikenneverkkoon vääjäämättä tapahtuu.
Lisäksi on tarpeen arvioida, miten eri toimenpiteet kohdentuvat eri ihmisryhmiin ja alueille, jotta vältettäisiin ne ongelmat, joita tällä vaalikaudella erityisesti heikompien väestöryhmien osalta on tapahtunut, kun useat leikkaukset ovat kohdistuneet samoille ihmisille. Samoin on erittäin tärkeää arvioida leikkausten vaikutuksia investointeihin, elinkeinoelämään ja työllisyyteen.
Lopuksi on syytä korostaa, että menojen leikkausten lisäksi tarvitaan syvällistä toimintatapojen uudistamista ja tuloksellisuuden nostamista. Tarvitaan ihmisten tulevaisuuden uskon vahvistamista.
Elleivät ihmiset usko parempaan tulevaisuuteen, ei kotimainen kulutuskysyntä nouse, eikä talous kehity niin suotuisasti, kuin jos ihmisillä on vahvempi usko paremmasta tulevaisuudesta.