Ruotsin sosiaalidemokraattien linja tuskin muuttuu, vaikka puheenjohtaja vaihtuukin – "Magdalena Andersson on perinteisesti nähty talouden tiukkana vartijana ja oikeistodemarina"
Ruotsin sosiaalidemokraattien poliittinen linja ei juuri muutu, vaikka puolueen puheenjohtaja vaihtuukin torstaina, arvioivat Ruotsin politiikkaa seuraavat suomalaisasiantuntijat.
Ruotsin sosiaalidemokraattien puoluekokouksen on tänään määrä valita valtiovarainministeri Magdalena Andersson sosiaalidemokraattien uudeksi puheenjohtajaksi puoluetta lähes kymmenen vuotta johtaneen pääministeri Stefan Löfvenin tilalle.
Vaihdoksen myötä Anderssonista tulee hyvin todennäköisesti myös Ruotsin pääministeri ja maan ensimmäinen naispääministeri.
Kauppatieteellisen koulutuksen saanutta ja vuodesta 2014 valtiovarainministerinä toiminutta Anderssonia on pidetty oikeistososiaalidemokraattina, kun taas vahvasti ammattiyhdistystaustaisen Löfvenin on katsottu olevan poliittisesti enemmän vasemmalla.
– Andersson on perinteisesti nähty talouden tiukkana vartijana ja oikeistodemarina. Puheenjohtajakampanjan aikana on kuitenkin ollut näkyvissä pieniä merkkejä siitä, että hän olisi tullut piirun verran vasemmalle, kun hänen on pitänyt saada tuki puheenjohtajuudelleen myös niitä piireistä, jotka vetävät enemmän vasemmistolaista linjaa, Åbo Akademin valtio-opin emeritusprofessori Göran Djupsund sanoo STT:lle.
Ajatuspaja Magman tutkijan Mikko Majanderin mukaan sosiaalidemokraattien puheenjohtajavaihdoksen taustalla eivät ole niinkään poliittiset linjakysymykset, vaan puolueen tarve vaihtaa johtohahmoaan sopivasti ennen ensi vuoden syyskuussa järjestettäviä valtiopäivävaaleja.
Sekä Majander että Djupsund arvioivat, että Löfvenin kasvot ovat ehtineet jo kulua pahasti vuodesta 2014 jatkuneen pääministerikauden aikana.
– Kaksi kautta vallassa on aika pitkä aika nykydemokratiassa. Puolueiden pitää uudistua, sillä äänestäjät kaipaavat uusia kasvoja, Majander sanoo STT:lle.
Djupsundin mukaan puheenjohtajavaihdos vajaata vuotta ennen valtiopäivävaaleja on sosiaalidemokraateilta hyvä taktinen veto.
– Jos Löfven olisi jatkanut, oppositiolla olisi ollut mahtava iskun paikka. He olisivat hyökänneet Löfveniä vastaan ja kampanjoineet hänen vaihtamisellaan. Vastassa olisi ollut sama vanha naama, jonka piikkiin kaikki vaikeudet olisi voitu laittaa, Djupsund sanoo.
– Nyt oppositiolta on viety tämä ase. Sosiaalidemokraatit petasivat itselleen selvästi paremmat asetelmat vaaleja ajatellen.
Djupsund ja Majander arvioivat, että Ruotsin ensi vuoden valtiopäivävaaleissa keskeiseksi kysymykseksi nousee sisäinen turvallisuus, esikaupungit sekä niiden jengirikollisuus ja väkivalta.
Ruotsin kansainvälistäkin huomiota saanut väkivaltarikollisuus on viime aikoina noussut otsikoihin muun muassa rapmusiikkitähti Einarin eli Nils Grönbergin lokakuisen murhan myötä.
Djupsundin mukaan tällainen vaaliteema voi muodostua haasteelliseksi pitkään talousasioihin keskittyneelle Anderssonille.
– Tämä on Anderssonille uusi aihepiiri, jonka kanssa hän ei ole ollut tekemisissä. Se voi muodostua hänelle riskiksi vaalikeskusteluissa, Djupsund sanoo.
Djupsund arvioi, että sosiaalidemokraatit saattavat koventaa vaalien alla linjaansa väkivaltarikollisuuden suhteen ja kannattaa esimerkiksi nuorien rikoksentekijöiden rangaistusten koventamista.
Etenkin ruotsidemokraatit ovat kytkeneet sisäisen turvallisuuden yhteen maahanmuuttopolitiikan kanssa. Djupsund ja Majander eivät usko, että Ruotsin sosiaalidemokraatit lähtisivät tanskalaisten aatetoveriensa tavoin erittäin tiukan maahanmuuttopolitiikan linjoille.
– Ruotsin demarit muuttivat maahanmuuttolinjaansa vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä olennaisesti tiukempaan suuntaan. Tässä ei varmaan tule mitään uutta rykäystä siihen suuntaan, Majander sanoo.
Majander muistuttaa, että sosiaalidemokraattien siirtymistä oikealle hillitsee osaltaan sekin, että Ruotsin vasemmistopuolue on ollut viime aikoina kannatusnousussa.
– Demareilla ei ole varaa jättää vasenta kylkeä auki. Anderssoninkin johdolla demarien täytyy hoitaa hyvinvointivaltio- ja kansankotipuolueen perintöä, Majander painottaa.
Sosiaalidemokraattien puoluekokouksen lisäksi Anderssonin pitää saada vielä valtiopäivien tuki pääministeriydelleen. Jos Andersson saa sen, hänestä tulee ensimmäinen nainen Ruotsin pääministerinä.
Djupsund ja Majander eivät usko, että pääministerin sukupuolen mahdollinen vaihtuminen tulee merkittävästi näkymään hallituksen politiikassa.
– Ruotsi on harjoittanut feminististä ulkopolitiikkaa jo pitkän aikaa ja maassa on ollut erittäin laaja koko yhteiskunnan läpäisevä tasa-arvo-ohjelma, Majander muistuttaa.
Se, että Ruotsin ensimmäinen naispääministeri tulee nimenomaan sosiaalidemokraattien riveistä, on Majanderin mukaan puolueelle suuri kunnia-asia ja merkittävä symbolinen voitto.
– Ruotsi on perinteisesti kokenut olevansa progressiivinen edelläkävijämaa ja edistyksellisyyden tienraivaaja ja esitaistelija. On koetellut sosiaalidemokraattien itseymmärrystä, kun Ruotsilla ei ole ollut naispääministeriä, etenkin kun kaikissa naapurimaissa on ollut sellainen jopa yhtä aikaa, Majander sanoo.
Majanderin mukaan Anderssonin kohdalla on mielenkiintoista nähdä, miten hän sopeutuu sosiaalidemokraattisen puolueen keulakuvaksi toimittuaan seitsemän vuotta virkamiesmäisessä valtionvarainministerin tehtävässä. Anderssonin on kerrottu lähteneen uuteen tehtäväänsä jossain määrin vastahakoisesti.
– Nähtäväksi jää, miten Andersson kasvaa poliittiseksi johtajaksi asiantuntijataustaisemmasta roolista. Siinä on kova haaste. Vaalikampanja on pitkä ja siinä tulee monenlaista vastaan, Majander pohtii.