Kahtiajaosta tasapainoon

Jotkut kuvaavat poliittisen kentän olennaisia muutoksia ”mannerlaattojen liikkeenä”.

Ainakin kesän gallupit viimeisintäkin myöten oireilevat poliittisten mannerlaattojen tärinää.

Keskusta on menettänyt suosiomittauksessa ykköspaikan kokoomukselle. Vihreät ovat ponnahtaneet kärkijoukkoon. Soinin puolue on hajonnut, ja Halla-ahon perussuomalaiset ovat nousseet yli 10 prosenttiin. Demarit ovat suurissa vaikeuksissa.

Taustalla kuhisee muutenkin.

Helsingin uusi pormestari Jan Vapaavuori on puhunut voimallisesti kuuden suurimman kaupungin yhteistyöstä (six-pack) ja sote-ja maakuntauudistuksen turmiollisuudesta. Jotakin se oireilee.

Kansanedustaja Jutta Urpilaisen väläyttämä sinipunayhteistyö Eurooppa-politiikassa on huomionarvoinen kannanotto olletikin kun EU:n tulevaisuus on valinkauhassa.

Palautetaan mieliin kuntavaalien asetelma. Julkisuutta hallitsi kokoomuksen (Vapaavuori) ja vihreiden (Sinnemäki) välille jännittynyt Helsingin pormestarikilpailu. Pääkaupungin kilpailusta tuli valtakunnallinen. Molemmat hyötyivät kilpailuasetelmasta, koska muut jäivät varjoon.

On mahdollista, että tulevissa vaalikoetoksissa asetelma virittyy kokoomuksen ja vihreiden välille.

Entäs keskusta? Helpointa on sivuuttaa gallupeiden alamäki väittämällä vanhan kaavan mukaan, että vastuunkanto kuluttaa tai että ”viesti ei ole mennyt perille”. Vastuunkanto ei ole kuluttanut kokoomusta. Kirkas viesti menee perille.

Talous vahvistuu, työllisyys paranee, velkaantuminen saadaan kuriin. Keskusta on tehnyt mitä lupasi: käänne on saatu aikaan.

Sote hivuttautuu maaliin. Vanhentuneita ja tarpeettomia normeja on purettu. Perhevapaauudistus ja yritystukien syyni on liikkeellä. Tekojen listaa voi jatkaa.

On se kumma, jos tästä ei saa kyhätyksi kirkasta viestiä äänestäjillekin.

Jos hallitus epäonnistuisi päätehtävässään, silloin olisi ymmärrettävää, että päähallituspuolueelle kävisi kalpaten.

”Tulos tai ulos” -asetelma voi muuttua pahimmillaan ”tulos ja ulos” -lopputulemaksi. Jos niin kävisi, johon en usko, silloin puolueen iskukyky on päässyt pahan kerran rapautumaan.

Puolue tarvitsee selkeän profiilin ja myös uusia avauksia. Alueellinen kehitys suorastaan huutaa vastauksia.

Tohtori Timo Aron jatkuvasti päivittämät alueelliset väestötiedot ovat seuraamisen arvoisia. Kahtiajako syvenee. Seutukaupungitkin ovat joutumassa näivettymiskierteeseen.

Tyhjentymis- ja keskittymistendenssi on väkevä. Se aiheuttaa pahenevia ongelmia: asunto-ongelma, liikenteen pullonkaulat, monitahoinen turvallisuusongelma, ympäristön tuhoutuminen ja mahdottomuus hyödyntää luonnonvaroja.

Ei muuttoliikettä eikä kaupungistumista voi padota, eikä sellaista kukaan vakavissaan esitäkään, mutta kyllä sitä voi ja pitää tasapainottaa: alueiden luontaisiin edellytyksiin perustuvia kannattavia työpaikkoja väestötappioalueille.

Kysymykseni kuuluu, onko mahdollista käydä siistiä ja intohimotonta keskustelua aikamme megatrendistä, muuttoliikkeestä, ja sen seurauksista ilman leimaamista ja vastakkainasettelua?

Keskusta voisi käynnistää tasapainoon tähtäävää yhteiskunnallista keskustelua sen selvittämiseksi, onko win-win -politiikka mahdollista. Toivottavaa se ainakin on.

Kahtiajaosta tasapainoon ja eheyteen – siinä keskustalla riittävän iso tulevaisuustehtävä.