Vapaavuori ja Rantakokko
Pormestari Jan Vapaavuori (kok.) piti muutama viikko sitten 21 suurimman kaupungin (Helsinki + 20) johdon kanssa illallispalaverin suurten kaupunkien etujen ajamisesta.
Vapaavuori suomensi kokoontumisten tarkoitusta niin, että hänelle kuuluu Helsingin ja suurten keskusten edunvalvonta. Hän on toistuvasti ilmoittanut tekevänsä töitä maakuntauudistuksen kaatamiseksi.
Ventin seuraava kokous pidetään Tampereella pormestari Lauri Lylyn (sd.) isännyydessä. Kaupunki- ja aluekehityskeskustelu jatkuu, mikä on myönteistä.
Selvitysmies Antti Rantakokko (Salon ex-kaupunginjohtaja) julkisti lokakuussa seutukaupunkien tilaa ja tulevaisuutta kartoittaneen raportin. Sen hän teki kolmen ministerin (Vehviläinen, Tiilikainen ja Lintilä) toimeksiannosta.
Eduskunnan tarkastusvaliokunta oli kiinnittänyt huomiota seutukaupunkien asemaan siitä näkökulmasta, että valtion työpaikkojen karsimiset kasaantuvat samoihin seutukaupunkeihin. Myös alueellistamisen koordinaatioryhmä huomautti samasta kasaantumisesta.
Seutukaupunkien osuus bruttokansantuotteesta liikkuu 10–15 prosentin hujakoilla. Seutukaupungit (joita on 50–60) ovat merkittäviä teollisuuspaikkakuntia, kaupan keskittymiä, energiapaikkakuntia, satamakaupunkeja ja liikenteen solmupaikkoja.
Esimerkiksi Iisalmen seutu on merkittävä kansainvälisen vientiteollisuuden tyyssija.
Seutukaupunkien tulevaisuutta koetellaan par´aikaakin, kun tehdään käräjäoikeuksia koskevia ”säästöpäätöksiä” ja muokataan soteen liittyen sairaalalaitosta uuteen kuosiin. Rantakokkokin korosti sairaalaratkaisujen merkitystä seutukaupunkien tulevaisuudelle.
Ongelma on kärjistynyt senkin takia, että yksikään hallitus tähän mennessä ei ole katsonut alueellisissa ratkaisuissa seutukaupunkien tilannetta kokonaisuutena – poikkihallinnollisesta vinkkelistä.
Sektorikohtainen päätöksenteko on näet johtanut siihen, että valtion työpaikat on karsittu seutukaupungeista olemattomiin.
Muutenkin aiheellinen – ainakin usein tivattu – kysymys on, näinkö valtio poistuu alueilta – ikään kuin vaivihkaa, karsiminen karsimiselta. Kukaan ei tiedä, mitä tästä seuraa.
On sanomattakin selvää, että mm. digitalisaatio vähentää palveluiden paikkasidonnaisuutta ja että muitakin järkeistämispäätöksiä tarvitaan. On järkeviäkin uudistuksia.
Nyt ongelmaan on herätty, tosin monilta osin auttamattoman myöhässä. Ministerit ilmoittivat ottaessaan vastaan Rantakokon raportin, että hänen ehdotustensa pohjalta laaditaan seutukaupunkiohjelma.
Rantakokko korostaa ammattikoulutuksen, liikenneyhteyksien ja kasvupalvelujen merkitystä seutukaupungeille. Lounais-Suomessa solmitaan ”siltasopimuksia” vetovoimatekijöiden vahvistamisesta valtiovallan, paikallisten päättäjien ja työnantajien yhteistyönä.
Selvitysmiehen raportin loppukohotuksissa on tärkeä vihje. Hän puhuu elinvoimaisuuden takana olevasta ”kaupungin toimintakulttuurista ja toimintatavasta”. Rantakokko korostaa hyvää yhteistyöhenkeä ja tekemisen meininkiä.
Rantakokon loppuviesti kannattaa ottaa vakavasti, muuallakin kuin päättäjien pöydissä. Yrityksiä, investointeja ja väkeä tulee sellaiselle seudulle, missä uskotaan tulevaisuuteen, toimitaan hyvässä yhteistyössä ja viritetään myönteistä ilmapiiriä.
Aluekehitys on nostettava kissana pöydälle (hallituksenkin) ja keskusteltava raa´an rehellisesti, mikä on Suomen ja suomalaisten yhteinen etu näissä maailman oloissa ja mikä on valtion vastuu: tasapaino vai kaiken keskittäminen?