Keskustan kannatuksesta ja tulevaisuudesta
En ole politiikassa nostaakseni keskustan kannatusta, vaan työskennelläkseni keskustaliikkeen kanssa suomalaisten hyväksi. Tavoitteistamme puhumalla sekä suomalaisten murheisiin ja toiveisiin tarttumalla luottamuksemme vahvistuu. Eivät ihmiset meitä sen takia ala kannattamaan, että gallupimme kohenisivat.
Keskeinen ongelmamme on, että tyydymme reagoimaan etujärjestöjen ja muiden puolueiden esityksiin. Keskustan tulee olla yhteiskuntaa aloitteellisesti uudistava puolue, jonka johdolla ikäihmisistä huolehditaan, työttömyys käännetään laskuun, syntyvyys kääntyy nousuun ja nuorten sukupolvien köyhtyminen ehkäistään. Keskustan pitää olla voimakas koskivene eikä ajopuu, jotta saisimme ihmiset kyytiimme.
Syy tilaamme löytyy, kun katsomme taaksepäin. Keskustan strateginen johtaminen on laiminlyöty. Tämän haluan vihdoinkin muuttaa. Puolue on hallitusvuosina omistautunut hallituspolitiikan tekemiseen, oppositiossa taas on valmistauduttu vaaleihin ja hallitustyöhön. Kestävä kannatus edellyttää parempaa.
Strategista johtamiseen kuuluu kansalaisten tarpeiden ja maailman muutoksen ymmärtäminen. Keskustan pitää myötäelää kansan arkea ja huolia. Tähän eivät parhaatkaan mainos- tai viestintätoimistot pysty, vaan meidän on mentävä ihmisten pariin itse.
Populistit ovat saaneet tilaa, kun perinteiset puolueet eivät ole esittäneet vaihtoehtoja kehitykselle, jossa markkinavoimat nähdään isäntinä ja päättäjät juoksupoikina. Elinkeinoelämän akuutteja tarpeita on kunnioitettava, mutta ne eivät riitä asialistaksi.
Näkymä, jossa hyväosaisten elämä on alati leveämpää, Suomi näivettyy ja tavallinen kansalainen polkee paikoillaan, ei ole hyväksyttävä. Keskustan on aika tämä sanoa, ja tarjota vaihtoehto koko Suomen vaurastuttamiseksi.
Keskustan pitää vastata koko maassa näkyvään kuntien tuskaan, kukaan muu ei sitä nimittäin tee. Hyvinvointi-Suomi ei kestä, jos sen ytimen annetaan olla kuralla.
Kun kannattajamme katsoo kotiseutunsa väheneviä palveluita, eivät hokemat aluepolitiikasta riitä. Historianopettajana arvostan nostalgista puhetta menneestä, mutta Suomea se ei muuta. Tarvitaan uutta otetta.
On myönnettävä, että aluepolitiikan kehittäminen on laiminlyöty. Hyvää tehdään, mutta pensseli on pieni. Loputon puolustustaistelu ei pääty voitokkaasti. Meidän on aika mennä eteenpäin.
Uudistamista kaipaa myös talous- ja työllisyyspolitiikka. Onko työreformin jälkeen Suomessa esitetty suurta ja selkeää uudistusohjelmaa työelämään, sosiaaliturvaan ja talouteen? Ei ole. Keskustalle tarjotaan aloitteentekijän paikkaa. Yli vaalikausien tähtäävä uudistuslinja on esiteltävä jo tämän vaalikauden aikana.
Korvaamaton osa hyvinvointiyhteiskuntaa on yksilö, joka kantaa vastuuta itsestään ja yhteisöstään. Huolenpitäjät ja yhteisen kakun leipojat ansaitsevat kannustusta lannistamisen sijaan, järjestöjä ja yrityksiä unohtamatta.
Meidän on esitettävä uskottava ”vastuun yhteiskunnan ohjelma”, jonka viitoittamana huolehdimme tulevaisuudessakin maastamme. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen on kärkitavoitteeni, tähän työhön Keskustan on aika piirtää itsensä näköiset suuntaviivat.