Vihreiden ei kannata pullistella Venäjä-tietämyksellään
Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan on synnyttänyt kiivaan keskustelun puolueiden Venäjä-suhteista. Luupin alle ovat joutuneet niin entiset poliitikot kuin aikanaan toteutetut poliittiset linjaukset.
Keskustelun ytimessä on ollut suhtautuminen Venäjään. Mitkä puolueet tai poliitikot ovat pystyneet ennustamaan Venäjän kehityksen parhaiten?
Keskustelua on leimannut vahvasti viisauden korkein muoto eli jälkiviisaus. Asioita on irrotettu sujuvasti historiallisesta yhteydestä ja julkituotu ne itselle myötämielisellä tavalla.
VIHREÄT ovat ottaneet Venäjä-keskustelussa syyttäjän roolin. He eivät ole pelkästään tyytyneet osoittamaan syyllisiä, vaan ovat samalla korostaneet omaa erinomaisuutta Venäjä-tietäjinä.
Jos vihreitä on uskominen, niin he ovat ainoa puolue, joka on aidosti tunnistanut Venäjään liittyvät riskit ja sanoneet ne vielä ääneen. Vihreiden viime aikojen ulostulojen jälkeen syntyykin helposti sellainen mielikuva, että muut puolueet ovat ymmärtäneet tosiasiat vasta sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Omista virheellisistä linjauksista vihreät ovat olleet visusti hiljaa. Sellaisia ei ilmeisesti ole.
On päivänselvää, että Suomen puolustusvalmius olisi tällä hetkellä hyvin toisenlainen, jos Suomi olisi noudattanut vihreiden ”Venäjä-tietäjien” neuvoja.
SE, että vihreät korostavat omaa erinomaisuuttaan ei yllätä ketään. Poliittisten irtopisteiden kerääminen julkisuuden myötävaikutuksella on kuulunut puolueen identiteettiin sen ensimmäisistä askelista lähtien.
Venäjä-asiantuntijoina esiintyvät vihreät ovat ottaneet tikun nokkaan erityisesti Paavo Lipposen (sd.) ja Esko Ahon (kesk.). Puolue on arvostellut entisten pääministereiden toimintaa venäläisten yritysten hyväksi.
Kritiikki ei ole täysin aiheetonta, mutta puolueen oman roolin totaalinen unohtaminen esimerkiksi Nord Stream 1 – putkihankkeen hyväksymisessä, herättää hämmennystä
Vihreät ovat unohtaneet, että he olivat mukana Matti Vanhasen (kesk.) kakkoshallituksessa päättämässä ympäristöluvan myöntämisestä Nord Stream 1 – putkelle. Hallitus päätti tuolloin käsitellä lupa-asian puhtaasti ympäristökysymyksenä. Tämä oli myös vihreiden toive.
YHTÄ vähän pitää paikkansa vihreiden väite, että Suomi olisi suhtautunut Venäjään sinisilmäisesti. Toisin kuin monet muut Euroopan maat Suomi ei ole missään vaiheessa tinkinyt turvallisuudestaan tai puolustusvoimien määrärahoista.
Suomi on pitänyt tiukasti kiinni myös asevelvollisuudesta muutospaineista huolimatta. Nykyisessä maailmantilanteessa valittua linjaa voi pitää erittäin onnistuneena.
Vihreissä on sen sijaan ollut valmiutta järjestelmän alasajoon. Sen puoluevaltuuskunta hyväksyi vuonna 2016 linjauksen asevelvollisuuden uudistamisesta niin, että asepalvelus muutetaan pitkällä aikavälillä vapaaehtoiseksi ja armeijaan kutsuttavien määrää pienennetään merkittävästi nykyisestä tasosta.
EX-PÄÄMINISTERI Esko Aho muistuttaa tuoreessaan kirjassaan myös, että vihreiden Venäjä-tietäjät olisivat olleet 1990-luvun alussa valmiita pienentämään Suomen puolustusmäärärahoja kymmenellä prosentilla ja siirtämään säästetyt varat ympäristöministeriön käyttöön. Tämä Pekka Haaviston (vihr.) tekemä aseistariisuntaesitys kaatui eduskunnassa 121-61.
Vihreät olivat valmiita myös siirtämään Suomen ilmavalvonnan Ruotsin puolustusvoimien tehtäväksi Hornet-kauppojen sijasta. On päivänselvää, että Suomen puolustusvalmius olisi tällä hetkellä hyvin toisenlainen, jos Suomi olisi noudattanut vihreiden ”Venäjä-tietäjien” neuvoja.
Kun vihreät niin tomerasti kannustavat muita puolueita tekemään tiliä Venäjä-suhteistaan, puolue voisi yhtä lailla arvioida omaa toimintaansa. Puheet ja teot, miten Venäjä-uhkaan puolueessa on suhtauduttu, ovat raskaasti ristiriidassa. Sen näkee sokea Reettakin.