Venäjä jää yksin, mutta se ei taida Putinia hetkauttaa
Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti maanantaina tunnustavansa Ukrainan itäosan kapinallisalueiden eli niin sanottujen Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen itsenäisyyden. Samalla niiden kanssa solmittiin yhteistyösopimukset, jotka mahdollistavat venäläisten joukkojen sijoittamisen myös virallisesti Ukrainan itäosaan.
Venäjän on turha odottaa muiden maiden tunnustusaaltoa. Selvää on, että Donetskista ja Luhanskista ei tule esimerkiksi YK:n jäseniä.
Venäjän peliliike pääsi jälleen kerran yllättämään Euroopan ja Yhdysvaltain johtajat. Länsimaat ovat varoittaneet moneen kertaan, että hyökkäys Ukrainaan johtaisi koviin vastatoimiin. Nyt ihmetellään, pitäisikö kapinallisalueiden tunnustaminen tulkita sotatoimeksi.
Euroopan unioni ja Yhdysvallat päättivät joka tapauksessa uusista talouspakotteista Venäjää vastaan.
Erityisen merkittävänä voidaan pitää Saksan ilmoitusta keskeyttää Nord Stream 2 -kaasuputken käyttöönotto. Saksa on tähän asti halunnut jättää energiantuonnin pakotteiden ulkopuolelle.
Venäjän vastapakotteita ei tarvinne kauan odottaa, ja ne iskevät jälleen myös Suomen talouteen.
Diplomatia olisi edelleen paras tie kriisin ratkaisuun. Valitettavasti osapuolten käsitykset todellisuudesta ovat niin kaukana toisistaan, että diplomatialle jää vähän tilaa.
Läntisen ja koko kansainvälisen yhteisön enemmistön käsityksen mukaan Venäjä on hyökkääjä, joka valtasi vuonna 2014 Krimin ja horjuttaa Ukrainan suvereniteettia tukemalla itäosan kapinaliikkeitä. Kansainvälinen oikeus ja vaikkapa ETYK:n päätösasiakirja 1975 tukevat tätä käsitystä.
Venäjän käsityksen puki sanoiksi Putin myöhään maanantai-iltana pitämässään tunteikkaassa puheessa. Hän asetti siinä kyseenalaiseksi koko Ukrainan olemassaolon Venäjästä erillisenä valtiona.
Puheen kolkkoutta korostaa tieto siitä, että Venäjä on keskittänyt erittäin suuret sotavoimat Ukrainan ympärille Valko-Venäjää myöten. Venäjän joukothan jäivät sinne äsken päättyneiden sotaharjoitusten jälkeen.
Venäjän mukaan Ukraina on hyökkääjä, joka uhkaa lännen tukemana Venäjän turvallisuutta. Tämän väitteen tueksi on esitetty väitteitä Ukrainan armeijan hyökkäyksistä kapinallisalueita vastaan.
Diplomatia olisi edelleen paras tie kriisin ratkaisuun. Valitettavasti osapuolten käsitykset todellisuudesta ovat niin kaukana toisistaan, että diplomatialle jää vähän tilaa.
Yhdysvallat on jo etukäteen pyrkinyt viemään näiltä sepitteiltä uskottavuuden paljastamalla tiedustelutietoja mahdollisista provokaatioista. Mainilan laukauksetkin on mainittu.
Putinin puheet on tarkoitettu kotiyleisölle. Hallitukselle alistettu media toistaa niitä uskollisesti. Ainakaan toistaiseksi ei kannata laskea sen varaan, että kotimainen kritiikki vaikuttaisi Venäjän suunnitelmiin.
Muutoin Venäjä on jäämässä kriisissä yksin. Se ei vain näytä Putinia juuri hetkauttavan.
Venäjän ja Ukrainan joukot ovat asettumassa nyt vastakkain Ukrainan itäosassa. Se lisää mahdollisuutta täysimittaisen sodan syttymiseen.
Pakotteiden ja vastapakotteiden rinnalla ovet olisi nyt pidettävä auki myös diplomatialle. Onneksi näitä ovia ei ole suljettu, vaikka puheet ovatkin koventuneet.
Ukrainan tilanne herättää tietenkin levottomuutta myös Suomessa. Siksi oli tärkeää, että presidentti Sauli Niinistö tuli tiedotusvälineiden eteen tiistaina kertomaan oman tulkintansa tilanteesta.
Presidentin viesti oli selvä. Suomeen ei kohdistu nyt mitään uhkaa, päinvastoin. Venäjän sotavoima lähialueilla on jopa vähentynyt, kun joukkoja on siirretty Ukrainan saartamiseen.
Lännen johtajat ovat viime kuukausien aikana turvautuneet usein Niinistöön Venäjän asiantuntijana. Hänen apuaan saatetaan tarvita jatkossakin, jos ja toivottavasti kun Ukrainan kriisiin lähdetään etsimään diplomaattista ratkaisua.