Missä menee vihreän siirtymän raja? – Jussi Lähde: Olemme ulkoistaneet kaivosten ongelmia vuosikymmeniä
Kaivosteollisuudesta saatavat kriittiset mineraalit ovat välttämättömiä modernille teknologialle, vihreälle siirtymälle ja puolustusteollisuudelle, mutta niiden kaivaminen aiheuttaa väistämättä vahinkoa ympäristölle ja luonnolle.
Mitkä ovat vihreän siirtymän hyödyt suhteessa haittoihin? Missä menee raja, jota ei pitäisi ylittää? Sitä pohdittiin keskiviikkona ympäristötyön ja -keskustelun foorumin Puistokatu 4:n tapahtumassa Helsingissä.
Aihe on ajankohtainen siksikin, että EU on nostanut Sodankylässä sijaitsevan Sakatin kaivoksen yhdeksi tärkeistä strategisista hankkeista. Kaivosalue sijaitsee tiukasti suojellun Viiankiaavan aapasuolla.
Kaivosyhtiö Latitude 66 Cobaltin vastuullisuus- ja viestintäjohtaja Jussi Lähde muistutti, että Euroopassa ja osin myös Yhdysvalloissa on jo pitkään eletty mineraalikolonialismin aikaa.
– Olemme ulkoistaneet kaikki nämä ongelmat vuosikymmeniä Kiinaan, Venäjälle, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, ja tavallaan se on osa tätä kokonaisongelmaa.
– Kun jossain muualla kuin Euroopassa tämmöinen porukka istuu ja pohtii samoja ongelmia, niin me emme ole kauhean kaksisissa kirjoissa siellä, ja ihan syystä, Lähde totesi.
Maapallolla on ylitetty jo kuusi ihmisten elinolosuhteiden kannalta keskeistä planetaarista rajaa. Näitä rajoja on kaikkiaan yhdeksän.
– Näen kaikkein suurimmaksi uhaksi sen, että tällä hetkellä täällä planeetan sisällä väkivaltaisesti yritetään siirrellä näitä rajoja paikasta toiseen sotien muodossa, Lähde sanoi.
Hän kertoi olevansa hyvin huolissaan siitä, mitä kauppasota tuo tullessaan.
– Olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi Saksan kemikaaliteollisuus sulkee yksikköjä konkurssien kautta, koska maailmanmarkkinahinnat ja energian hinnat tekevät tilanteen mahdottomaksi. Menetämme koko ajan näitä kyvykkyyksiä, joista olemme riippuvaisia.
Saimaa ilman kaivoksia -yhdistyksen perustanut yrittäjä-aktivisti Miisa Mink oli sitä mieltä, että luonnonvarojen kulutuksessa raja on jo ylitetty, eikä vihreää siirtymää voi tehdä sillä ajatuksella, että energiaa tarvitaan edelleen rajattomasti.
– Kaikella energian ja sähkön tuotannolla on ympäristö- ja luontovaikutuksia. Uusiutuvat vaativat valtavan määrän kaivostoimintaa, oli sitten kysymys tuulimyllyjen generaattoreista, aurinkopaneeleista tai sähköautojen akuista, hän totesi.
Mink toivoi suomalaisten miettivän, mihin energiaa halutaan käyttää. Hän piti välttämättömänä, että ihmiset tottuvat uudenlaiseen niukkuuden aikaan. Vesistöjen pilaamisen kanssa ei pidä tehdä kompromisseja, hän näki.
Betolarin toimitusjohtaja Tuija Kalpala muistutti, että energiankulutus on globaali kysymys, eikä energian tarve vähene maapallon väkiluvun kasvaessa edelleen.
– Energiaa tarvitaan, joten onko parempi, että on fossiilista vai vihreää energiaa?
Betolar on suomalainen materiaaliteknologiayritys, joka edistää kaivosteollisuuden ja rakentamisen vihreää siirtymää.
Kalpala totesi, että vastuullisessa kaivostoiminnassa suomalaiset voivat olla ajajan paikalla.
– Voimme näyttää, miten tehdään vastuullista kaivostoimintaa ja kehittää lisää innovaatioita, jotka vievät siihen suuntaan, että vettä ei pilata, hyödynnetään jätteitä kaivoksista ja mietitään kiertotaloutta.
– Varmasti on paljon sellaista, mitä voidaan kehittää. Näytetään muulle maailmalle, että me osaamme tämän homman, Kalpala sanoi.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala katsoi, että ekologinen kestävyys on tässä ajassa jäämässä päivä päivältä yhä enemmän katveeseen.
– Ihmiskunnan pitäisi kyetä jonkinnäköiseen tyytymiseen ja sitä kautta kestävään tapaan olla maailmassa, mutta ennusmerkit eivät näytä kauhean hyviltä, hän sanoi.
Haukkalan mukaan talouspolitiikka, teollisuuspolitiikka, kauppa ja mineraalit ovat muuttumassa osaksi valtiotahtoa.
– Niistä ei ole pelkästään tulossa tuotannon tekijöitä vaan kriittisiä resursseja, joita käytetään vaikuttamiseen, ja myös tarvittaessa pakottamiseen.
– Tähän on todella vaikea ajatuksellisesti havahtua ja poliittisesti vastata, koska tämä on tietysti maailma, joka on aivan toisenlainen kuin se, missä olemme tottuneet toimimaan, Haukkala sanoi.
Haukkalan mukaan tämä ”nollasummapelien maailma” on valtava haaste Euroopalle. Kysymys ei ole vain resursseista ja raaka-aineista, vaan myös teollisuus-, kauppa- ja -identiteettipolitiikasta.
Tätä peliä pelaavat Kiina, Venäjä ja myös Yhdysvallat, Haukkala sanoi.
– Haaste meille on, miten me ulvomme kilpaa susien kanssa ilman, että itse muutumme susiksi tässä prosessissa.
Haukkala huomautti, että suurvaltapoliittinen kilpailu on vain kiihtymässä.
– Ikävä kyllä sen keskeinen foorumi ja väline on teknologian kehitys ja sitä kautta pahoin pelkään, että tästä resurssiriippuvuudesta ja suuruuden laskuopista on tulossa itseään toteuttava ennuste.
– Siksi pidän erittäin tervetulleena kysymystä siitä, että mikä meille riittää ja miten siihen kysymykseen pystyttäisiin yhdessä vastaamaan. Tässä rakenteellisessa ja poliittisessa paineessa tämä on erittäin vaikea keskustelu, Haukkala sanoi.