Vaalit voitetaan kolmella sanalla, sanoi Timo Soini – ja kannattaisi tätä neuvoa keskustassakin pohtia tosissaan
Mediassa on jäänyt vähälle huomiolle, että oikeastaan Timo Soini patisteli kirjansa julkistamistilaisuudessa muita puolueita ottamaan oppia populistien konsteista.
Muuten suomalaiset populistipuolueet – perussuomalaiset ja vihreät – vievät taas lisää.
Neuvoiko Soini itserakkaudesta, ylpeänä itsestään, vai onko hänellä todella huoli halla-aholaisten ja vihreiden menestyksestä?
Mene ja tiedä, mutta se on sivuseikka. Tärkeämpää on, että Soinin sanomisista voi oppia. Tämä on uskallettava tunnustaa. Niillä opeilla on menestytty Suomessakin monta kertaa.
Soinin tärkein neuvo on, että vaalit voidaan voittaa ”kolmella sanalla” – kunhan vain osaa valita oikeat kolme sanaa.
Näiden sanojen pitää mennä tunteeseen ja jäädä mieleen. Niiden pitää myös kestää aikaa ja toimia vielä käytännössäkin.
Kun hetken pohtii, osaa luetella. ”Kyllä kansa tietää.” ”Lapsilisät kolminkertaisiksi.” ”Rosvot kiinni.” ”Satanen lisää eläkkeisiin.”
Ja niin edelleen. Pitää siis jäädä mieleen, ja pitää mennä tunteisiin, lähelle.
On tätä maalaisliitto-keskustassakin joskus harrastettu, kuten Apollon tietäjät kertovat Suomenmaassa. Kansanedustaja K. K. Pykälän vaalilause oli runsaat sata vuotta sitten näin etevä:
”Äänestäkää minua, niin lippalakit halpenevat.”
Uskoivatko Pykälän äänestäjät ehdokkaan lupausta? Tuskin sentään. Mutta he uskoivat, että ehdokas oli tavallisen ihmisen asialla, kun osasi tarttua arkipäivän ongelmaan osuvasti ja mieleen jäävästi.
K. K. Pykälä ei tosin ollut aina Santeri Alkion mieleen. Keskustan kun erottavat populismista vastuullisuus, järkevyys ja kohtuullisuus. Sellaista ei pidä luvata, mitä ei pystytä toteuttamaan.
Ainoa oikea asenne? Kyllä vain, mutta kun pitäisi voittaa vaalitkin. Mitäpä järkevistä ja vastuullisista suunnitelmista, jos ei ole voimaa toteuttaa niitä?
Olisiko siis oikein tietoisesti yhdistettävä Soinin oppeja ja vastuullista keskustalaisuutta?
On tämä usein osattukin, kuten ”Ei pakkolähtöjä. Työtä ja leipää kotiseudulta” tai ”Näihin nojaa maalaisliitto”, ja kuvassa Raamattu ja lakikirja. ”Suomi kuntoon” osui myös hyvin.
Mutta monesti on ollut etäistä – vankkaa asiaa tosin, mutta kaukaista ja vaikeaa.
Kuten esimerkiksi ”sote- ja maakuntauudistus on vietävä maaliin”…
Mitä tärkein hanke, mutta kansalaisille hepreaa. Sitä paitsi se oli helppo sotkea ja nollata. Ei tarvittu kuin yksi sana – ”hallintohimmeli” – ja keskusta oli kanveesissa.
Seuraavat vaalit ovat kunnallisvaalit huhtikuussa 2021, runsaan vuoden kuluttua siis. Vaaliohjelmia tehdään joka kunnassa. Niitä pitää olla. Mutta erityisesti kannattaa hakea niitä muutamaa sanaa, joilla vaalit voitetaan.
Se on ainakin selvää, että ”Kehittyvän Kotikunnan Puolesta” tai muu samantapainen ei ole voittajan vaalilause.
Olisiko siis oikein tietoisesti yhdistettävä Soinin oppeja ja vastuullista keskustalaisuutta?
Epäilevien sopii pohtia puhemies Matti Vanhasen esittämää muistutusta:
Kansalaiset äänestävät yhä useammin yhden asian perusteella – vaikka valitut joutuvatkin tekemään satoja tai tuhansia linjauksia.
Tämä voi tietää vaikeuksia edustukselliselle demokratialle. Mutta kansalaisilla on oikeus äänestää vaikka sellaista, joka lupaa lippalakkien halpenemista. Ja niin he yhä useammin tekevät.
