Työntekijöiden asema paranee, kun kilpailukielloista on maksettava käypä korvaus

Pääkirjoitus

Vuoden alussa tuli voimaan merkittävä työntekijöiden asemaa parantava lakimuutos, joka on jäänyt vähälle huomiolle. Uudistus velvoittaa työnantajat maksamaan työntekijöille korvausta kilpailukieltosopimuksista.

Työntekijöillä on lain nojalla velvollisuus olla harjoittamatta työnantajansa kanssa kilpailevaa toimintaa työsuhteen aikana.

Tämä velvollisuus ei kuitenkaan ulotu työsuhteen jälkeiseen aikaan. Jos työnantaja haluaa estää työntekijöitään siirtymästä kilpailijoiden leipiin, on tehtävä kilpailukieltosopimus.

KILPAILUKIELTOSOPIMUKSEN tekeminen edellyttää erityisen painavaa syytä. Sellainen voi olla esimerkiksi se, että työntekijä saa tietoonsa työnantajan tärkeitä liikesalaisuuksia tai se, että hän saa arvokasta erityiskoulutusta.

Käytännössä moni työnantaja on kuitenkin edellyttänyt työntekijöidensä suostuvan kilpailukieltosopimukseen myös sellaisissa tilanteissa, joissa erityisen painavaa syytä ei ole ollut. Kilpailukieltosopimuksia on jopa liitetty lyhyisiin, määräaikaisiin sopimuksiin.

Harva työntekijä on uskaltanut haastaa kilpailukieltosopimuksen pätevyyttä oikeudessa. Hallituksen lakiuudistukset pyrkivät poistamaan tämän epäkohdan.

Työnantajan on nyt maksettava työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksen rajoitusajalta.

TYÖANTAJAN on nyt maksettava työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksen rajoitusajalta, joka voi kestää enintään vuoden työsuhteen päättymisestä. Korvauksen määrä riippuu rajoitusajan kestosta ja työntekijän palkasta.

Jos rajoitusaika on enintään kuusi kuukautta, työntekijälle on maksettava rajoitusajalta korvaus, joka vastaa 40 prosenttia työntekijän palkasta. Jos rajoitusaika on pidempi, korvauksen määrä on 60 prosenttia palkasta.

Korvausvelvollisuus koskee ennen tämän vuoden alkua tehtyjä kilpailukieltosopimuksia vasta ensi vuoden alusta alkaen. Nämä sopimukset voidaan kuluvan vuoden aikana irtisanoa ilman irtisanomisaikaa.

Korvausta ei kuitenkaan tarvitse maksaa silloin, kun työsuhde on irtisanottu taloudellisin tai tuotannollisin perustein, mutta tällöin kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää.

KÄYTÄNNÖSSÄ uudistus tarkoittaa sitä, että jos työnantaja haluaa rajoittaa työntekijänsä vapautta valita työpaikkansa tai perustaa oma yritys, on työnantajan maksettava siitä korvaus.

Tätä voidaan pitää reiluna ja oikeudenmukaisena. Uudistus estää sen, että kilpailukieltosopimus otettaisiin työsopimusten vakioehdoksi silloin, kun sille ei ole todellista tarvetta.

Jatkossa on kuitenkin tärkeää seurata, miten uudistus vaikuttaa yrityksiin. Yritysten ei kannata palkata työntekijöitä, jos näiden tekemän työn tulokset valuvatkin kilpailijoille.

Siksi kilpailukielloista ei pidä tehdä liian kalliita, vaan kompensaatioon on löydettävä kultainen keskitie. Tämä näyttää olevan myös uuden lain perimmäinen tavoite.