Suomi on käyttänyt itsenäisyyttään tavalla, josta sopii olla ylpeä

Näin Suomen itsenäisyyspäivänä on hyvä ajatella, mitä kummaa sillä itsenäisyydellä on oikein tehty? Ei kai se vain juhlapuheiden korusana ole?

Ei, itsenäisyys on antanut meille suomalaisille mahdollisuuden järjestellä asiamme sellaisiksi kuin osaamme ja pystymme.

Hyvin tätä mahdollisuutta on käytettykin, suorastaan erinomaisella tavalla.

Suomi on maailman parhaita maita kansalaisilleen, monessa suhteessa jopa paras. Tämä on todistettu monin tutkimuksin. Viimeksi siitä huomautti painokkaasti tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Hyvä sijoitus on kaikkien suomalaisten ansiota. Eivät vain he ole suuria, jotka jäävät niminä historiaan tai ovat julkisuuden lehdillä. Sanotaan, että sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta ilman näitä ”yksiä miehiä” sodastakaan ei tulisi yhtään mitään.

Paikallaan on myös todeta, että ne suomalaiset, jotka ovat yhteisiä asioitamme hoitaneet, ovat tehneet työnsä hyvin. Ei Suomi olisi maailman huippua, jos päätöksentekijämme ja viranhaltijakuntamme eivät olisi parasta ykköslaatua.

Juuri itsenäisyyspäivänä onkin tarpeen antaa tunnustusta myös niille, joita yleensä vain moititaan – poliittisille päätöksentekijöille, ja vielä puoluekantaan katsomatta. Suomalaisten hyväksi jokainen heistä työskentelee, vaikka käytännön tavoitteet ovatkin usein erilaiset.

Poliittisten päätöksentekijöiden suurin ansio on siinä, että rauha ja vakaus ovat säilyneet. Ne ovat parasta, mitä valtio voi kansalaisilleen tarjota.

Itsenäisyys ei ole suuria sanoja ja lippujen liehuntaa vaan isänmaan arkista rakentamista ja rakastamista.

Ajattelevat kansalaiset ymmärtävätkin, että itsenäisyys ei ole suuria sanoja ja lippujen liehuntaa vaan isänmaan arkista rakentamista ja rakastamista.

Yhtä lailla ymmärretään se, että isän­maal­li­suus ei ole nationalismia.

Suomalaiset eivät ole sen parempia tai huonompia kuin muutkaan ihmiset. Toinen perusajatus on, että maailmamme on yhteinen. Kaikkien kanssa on tultava toimeen. Me suoma­lai­set­kaan emme voi eristäytyä. Sen yrit­tä­mi­nenkin olisi suureksi epäonneksi koko kansakunnalle.

Tämän päivän isänmaallisuuteen kuuluukin, että tiedämme oman paikkamme yhteisellä maapallollamme, josta kaikki ovat vastuussa. Suomi on vauras maa. Sillä on hallussaan monenlaisia lahjoja. Meillä on tietoja ja taitoja, jotka voivat hyödyttää koko ihmiskuntaa.

Itsenäisyys onkin aina vain vähemmän ja vähemmän eristäytymistä ja riippumattomuutta. Sen sijaan se on yhä kiinteämpää yhteistyötä ja kumppanuutta.