Seksuaalinen häirintä ansaitsee saamansa palstatilan

Pääkirjoitus

Sosiaalinen media osoitti jälleen voimansa, kun Yhdysvalloista alkunsa saanut MeToo-kampanja nosti esiin seksuaalista häirintää kohdanneiden naisten kokemukset kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa.

Vaikka häirintä lienee suurimmalle osalle tuttu ilmiö, sen laajuus ja vakavuus iski kampanjan myötä myös monen suomalaisen tajuntaan ennennäkemättömällä tavalla.

Miten on mahdollista, että 2000-luvulla suomalainen mies näkee oikeudekseen tarttua naiskansanedustajaa rinnoista kesken sidosryhmätilaisuuden?

Ruotsissa MeToo-kampanja on poikinut tukimielenosoituksia sekä mediayhtiöiden selvityksiä tunnettuja televisiopersoonia vastaan kohdistuneista syytteistä.

Yleisradioyhtiö SVT:ssä tiedot seksuaalisesta häirinnästä ovat johtaneet yhden päällikön eroon, ja TV4 on erottanut yhden juontajan.

Myös Euroopan parlamentti tuomitsi häirinnän eilisessä istunnossaan.

Kampanjan aikana esiin tulleiden pöyristyttävien häirintätapausten tuomitseminen tuntuu itsestäänselvyydeltä.

Valitettavasti seksuaalista häirintää kokeneet ihmiset eivät kuitenkaan aina saa varauksetonta tukea apua hakiessaan.

Epätoivottua kourintaa tanssilattialla tai pikkujoulutaksissa katsotaan liian usein läpi sormien.

Epämääräiset häpeän kokemukset jäävät uhrien kannettavaksi sen sijaan, että todelliset syylliset saataisiin vastuuseen teoistaan.

Häirintäkulttuuria rakentavat ja ylläpitävät ihan tavalliset miehet ja naiset.

MeToo-kampanjan herättämä keskustelu on tarpeen.

Toivoa sopii, että se saa entistä useamman pohtimaan oman käytöksensä sopivuutta ja rohkaisee sivullisia puuttumaan epäasialliseen käytökseen.

Häirintäkulttuuria rakentavat ja ylläpitävät ihan tavalliset miehet ja naiset, moni heistä ymmärtämättömyyttään.

Asennemuutoksen lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia häirinnän kitkemiseksi suomalaisilta työpaikoilta, kouluista ja järjestöistä.

Häirinnän ottaminen puheeksi, johdon selkeä tuki nollatoleranssille sekä ennalta laaditut suunnitelmat häirintään puuttumisesta ennaltaehkäisevät epätoivottua käytöstä.

Järjestöt voivat myös kouluttaa häirintäyhdyshenkilöitä, jotka osaavat neuvoa ja tukea tarpeen tullen.

Keskustanuorten tapahtumissa heitä jo on. Mitä nuoret edellä, sitä vanhat perässä?