Ruuan hintakilvassa on myös kritiikin sijaa
Kotimaiselle kuluttajalle ei ole uutinen, että ruoka maksaa Suomessa huomattavasti enemmän kuin muualla Euroopassa.
Eurostatin tilaston mukaan ruoka oli vuonna 2014 Suomessa 22 prosenttia kalliimpaa kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Tulosta selittävät varsinkin Suomen korkea kustannustaso sekä arvonlisävero.
Suomessa ruuasta maksetaan arvonlisäveroa 14 prosenttia, kun muissa EU-maissa vero on keskimäärin 6–7 prosenttia.
Yhä useampi kuluttaja onkin äänestänyt jaloillaan, jos tutun kaupan hintataso on noussut naapurikauppaa selvästi korkeammaksi.
Tämä on pakottanut kauppaketjut mukaan kiristyvään kilpailuun.
Ruokakauppaketjut ilmoittivat tällä viikolla uusista ruuan hintakampanjoista. Buumin aloitti vuosi sitten S-ryhmä halpuutuskampanjalla.
Keskokin oli alentanut hintojaan, mutta vähemmän metelin saattelemana.
Nyt näyttävään kampanjaan on lähtenyt mukaan myös Kesko. Se on kertonut alentavansa 2000 tuotteen hintaa K-ruokakaupoissa. Hinnat laskevat myös Keskon omistamissa Siwoissa ja Valintataloissa.
Keskon ilmoitusten innoittamana S-ryhmä kertoi heti perään, että se laajentaa aikaisemmin aloittamaansa halpuutuskampanjaa omissa myymälöissään.
On selvää, että kauppaketjujen into laskea ruuan hintaa ei perustu hyväntekeväisyyteen. Kun kauppa ei käy eikä ovipumppu laula, jotain on tehtävä.
Ruuan hintakilpailun suurimpana kirittäjänä on toiminut saksalainen Lidl-ketju. Se on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa ruokamarkkinoilla.
Lidl nousi viime vuonna Euroopan suurimmaksi vähittäiskaupaksi. Jättimäisen kokonsa ansioista yhtiön asema hintaneuvotteluissa on erittäin vahva.
Yksittäisten tuottajien neuvotteluasema on suurten ketjujen puristuksessa olematon.
Mutta vaikka moni kuluttaja kiittääkin, alennusten toteuttamistavoissa on myös kritiikin paikkaa.
Suomalaisille tuottajille halpuutuskampanjat ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia. Tuottajat ovat nähneet, että kauppaketjut ottavat hinnanalennukset kauppojen omien katteiden sijaan aivan liian usein tuottajahinnoista.
Tuottajien huoli on aiheellinen. Yksittäisten tuottajien neuvotteluasema on suurten ketjujen puristuksessa olematon. Tuottajille osoitettu tarjous on joissakin tapauksissa mallia ota tai jätä. Tällöin on vaikea puhua neuvotteluista.
Myös alennusten suuntaamisessa erilaisiin kauppoihin on arvostelemista.
Nyt esimerkiksi S-ryhmä maksattaa Prismojensa alennukset S-marketien ja varsinkin Sale-kauppojen asiakkailla, sillä heille hinnat ovat yleensä aina korkeammat. Kehitys on ympäristön kannaltakin huono, kun se pakottaa kansalaisia ajamaan pitkiä kauppamatkoja.
S- ja K-ryhmä saisivat ottaa tässäkin oppia Lidlistä. Lidlin hinnat ovat samat koko Suomessa, Hangosta Sodankylään.