Jääkiekko teki ainoan mahdollisen päätöksen

Pääkirjoitus

Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ilmoitti maanantaina peruvansa tämän vuoden maailmanmestaruuskisojen järjestämisen Valko-Venäjällä. Päätös on hyvä esimerkki siitä, miten mahdotonta urheilua on erottaa politiikasta.

Päätöksen taustalla ovat Valko-Venäjän levottomuudet viime elokuun presidentinvaalien jälkeen. Vuodesta 1994 lähtien maata johtanut Aleksander Lukashenko julistettiin vaalien voittajaksi.

Vaaleissa tehtiin kuitenkin niin paljon vilppiä, että esimerkiksi EU ei ole Lukashenkon voittoa tunnustanut. Varteenotettavat kilpailijoita yritettiin estää asettumasta ehdolle. Opposition ehdokas Svjatlana Tsihanouskaja sai tästä huolimatta niin vahvan kannatuksen, että hallinto joutui väärentämään äänestystuloksen Lukashenkon voiton varmistamiseksi.

Oppositio käynnisti vaalivilpin takia kansanliikkeen, jonka mielenilmaukset ovat jatkuneet näihin päiviin asti viranomaisten kovista otteista huolimatta.

Lukashenkon ystävät ovat käyneet elokuun jälkeen vähiin. Viimeisiä heistä on ollut IIHF:n puheenjohtaja Rene Fasel, joka piti viimeiseen saakka kiinni kisojen järjestämisestä alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Toinen kisaisäntä Latvia ilmoitti jo aikoja sitten, että se ei halua järjestää kisoja yhdessä Valko-Venäjän kanssa. Monien jääkiekkomaiden päättäjät kuten IIHF:n suomalainen varapuheenjohtaja Kalervo Kummola vaativat pitkään isännyyden peruuttamista.

Faselin pään taisi lopulta kääntää vasta kisojen pitkäaikaisen sponsorin Skodan uhkaus vetäytyä kisoista, jos ne pidetään Valko-Venäjällä. Euro osoittautui tehokkaaksi konsultiksi tässäkin tapauksessa.

Kisojen vieminen toukokuussa Minskiin olisi johtanut irvokkaaseen näytelmään. Pelaajat ja mahdolliset kisavieraat olisivat joutuneet todennäköisesti todistamaan mielenosoittajien väkivaltaista kohtelua.

Jos ja kun läntinen maailma haluaa elää periaatteidensa mukaan, ihmisoikeuksia ja demokratiaa polkevat diktaattorit eivät sovi urheilukisojen järjestäjiksi.

Kuluneen sanonnan mukaan politiikkaa ei pitäisi sotkea urheiluun. Nykymaailmassa tästä periaatteesta on – onneksi – mahdotonta pitää kiinni. Jos ja kun läntinen maailma haluaa elää arvojensa mukaan, ihmisoikeuksia ja demokratiaa polkevat diktaattorit eivät sovi urheilukisojen järjestäjiksi.

Urheilijatkin ovat alkaneet ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa koripalloilijat ovat ottaneet merkittävän aseman mustia puolustavassa ”black lives matter” -liikkeessä.

Jalkapallon ja olympialiikkeen johtajilla on itsetutkiskelun paikka IIHF:n päätöksen jälkeen. Skodan esimerkki voi rohkaista muitakin suuria sponsoreita miettimään, millaisissa yhteyksissä ne haluavat logojensa näkyvän tulevaisuudessa.

Urheiluasioista vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kiitteli maanantaina Kalervo Kummolaa ja Suomen jääkiekkoliittoa hyvästä yhteistyöstä kisojen siirtopäätöksen ajamisessa.

Kummola onkin kiitoksensa ansainnut. Olihan pelissä oli koko jääkiekon uskottavuus ja tulevaisuus.