Hallituksen kaatumiseen liittyy enemmän opposition toiveajattelua kuin poliittista realismia
Hallituksen hajoamisesta on taitettu peistä kesän korvilta asti. Kimmokkeen tälle keskustelulle antoi perussuomalaisten jakautuminen kahteen eri leiriin.
Perussuomalaisten hajoamisen seurauksena hallituspuolueilla on eduskunnassa enää pieni enemmistö 105 kansanedustajan turvin. Hallituksen toimintakyvyn kannalta se on kuitenkin täysin riittävä.
Kynnys hallituksen hajottamiselle on erittäin korkea.
Suomessa on hallituksen taival päättynyt kesken vaalikauden viimeksi vuonna 1977. Tämän kohtalon koki Martti Miettusen vähemmistöhallitus.
Hallituksen sisäinen koostumus on sen sijaan muuttunut viime vuosikymmenten aikana useampaan otteeseen.
Tuoreimmat muistot löytyvät viime vaalikaudelta, jolloin sekä vihreät että vasemmistoliitto lähtivät hallituksesta hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja.
Lähdön syynä pidettiin poliittisten syiden lisäksi vaalitaktiikkaa.
Molemmissa puolueissa uskottiin, että epäsuositusta hallituksesta irtautuminen, parantaa heidän mahdollisuuksiaan menestyä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämä toive jäi kuitenkin toteutumatta.
Kynnys hallituksen hajottamiselle on erittäin korkea. Suomessa on hallituksen taival päättynyt kesken vaalikauden viimeksi vuonna 1977.
Pääministerin asema on nykyisessä perustuslaissa erittäin keskeinen.
Hallituksen hajottaminen edellyttää, että pääministeri toteaa hallituksen toimintakyvyttömäksi ja pyytää eroa.
Hallitus voi myös kaatua eduskunnan luottamusäänestykseen. Jotta tämä toteutuisi, osan hallituspuolueiden edustajista pitäisi äänestää hallituksen epäluottamuksen puolesta.
Molemmat vaihtoehdot ovat epätodennäköisiä. Oppositio ja media pitävät hallituksen kaatumisvaihtoehtoa kuitenkin mielellään esillä, vaikka sen toteutumiseen tuskin hekään uskovat.
Opposition toiveeseen, että hallitus hajoaa, liittyykin enemmän toiveajattelua kuin poliittista realismia.
On totta, että hallituksen yhteiselo ei aina ole sujunut parhaalla mahdollisella tavalla.
Se, että asioista ollaan eri mieltä, ei johda automaattisesti hallituksen hajoamiseen. On hyvä muistaa, että se toinen vaihtoehto ei ole hallituspuolueiden kannalta yhtään houkuttelevampi.
Pääministerillä ja keskustalla eduskunnan suurimpana puolueena on hallituksen jatkon kannalta. Jos hallitus kaatuisi, pääministeri ryhtyisi perustuslain velvoitteen mukaisesti kokoamaan uutta hallitusta.
Uudet vaalit ovat vihoviimeinen vaihtoehto. Niihin mentäisiin vain siinä tapauksessa, että pääministeri ei onnistuisi kokoamaan hallitusta pitkienkään neuvottelujen jälkeen.
Eduskunta on itse edellyttänyt, että hajottamisen perusteena voi olla vain pitkäaikainen parlamentaarinen kriisi.
Julkisessa keskustelussa hallituksen kaatuminen tai kaataminen näyttäytyy yksinkertaisena ja helppona vaihtoehtona. Sitä se ei ole, ei millään tavalla.