Näkökulma: Keskustalta raskaan sarjan ratkaisu – Matti Vanhasen paluu tuo ryhtiä Marinin hallituksen talouspolitiikkaan

Hallituspolitiikka

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen valtavan koronalaskun maksaminen tuskin jää ainakaan keskustasta kiinni.

Keskusta investoi hallituksen toimintakykyyn ja talouskuriin laittamalla valtiovarainministeriksi kokemukseltaan kovimman aktiivipoliitikkonsa Matti Vanhasen.

Entisiä pääministereitä, saati eduskunnan puhemiehiä, ei ole viime aikoina juuri valtioneuvoston jäseninä nähty.

Vanhanenkaan ei ollut tehtävään ainakaan tyrkyllä, mutta taipui maan talouden ja puolueensa edun nimissä.

Myös hallituskumppaneille vakaa, ratkaisuhakuinen ja lujahermoinen Vanhanen on luultavasti monta muuta spekuloinneissa esillä ollutta keskustapoliitikkoa mieluisampi vaihtoehto.

Entiselle pääministerille hallitusyhteistyön sujumisesta huolehtiminen on selkäytimessä. Punamultayhteistyön ominaispiirteistäkin Vanhasella on vuosien kokemus, josta on ilman muuta hyötyä tiukoissa paikoissa – ja niitä tulee eteen varmasti.

Samalla Vanhaselta löytyy auktoriteettia ja lujuutta laittaa hallituksen talouspoliittiset nuotit järjestykseen. Hallituksen vasemmistopuolueet voivat jo varautua siihen, että kivulloisiakin rakenteellisia uudistuksia alkaa tulla pöytään.

Eurooppa-politiikassa Vanhasen kokemuksesta ja näkemyksestä on luultavasti suurta apua pääministeri Marinille.

Vanhasta olisi tarvittu eduskunnassakin, jonka työtapojen uudistustyö on kesken. Sitä saa jatkaa nyt keskustan puhemiesehdokkaaksi maanantai-iltana valittu pitkäaikainen ministeri ja kansanedustaja Anu Vehviläinen.

Vehviläinen valitaan tehtävään tiistaina käytävässä puhemiehen vaalissa.

Vanhasen valtiovarainministerin pestiin ei ensin sisältynyt pääministerin sijaistusta ja keskustan ministeriryhmän vetovastuuta.

Keskustan puheenjohtajana jatkava Katri Kulmuni ilmoitti osallistuvansa edelleen hallituspuolueiden puheenjohtajista koostuvan viisikon toimintaan ja jatkavansa ministeriryhmän johdossa.

Uudenlainen toimintamalli herätti jo tuoreeltaan hämmennystä eikä ole aivan ongelmaton.

Muun muassa Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen kertoi Iltalehdelle pitävänsä järjestelyä perustuslain näkökulmasta ongelmallisena. Samaa ovat sanoneet jo monet muutkin asiantuntijat.

Professorin mukaan poliittisia neuvotteluja voidaan käydä monenlaisissa kokoonpanoissa, mutta hallituksen johtoviisikko on tehnyt keskeisiä hallituksen poliittisia päätöksiä.

Viljasen mukaan on valtiosäännöllisesti kestämätöntä, jos valtioneuvoston päätöksiä on tekemässä henkilö, joka ei ole valtioneuvoston jäsen.

Jo tiistaiaamuna keskustan ministeriryhmän kokouksessa tilanne muuttuikin, kun Vanhanen otti hoitoonsa myös pääministerin sijaisen ja ministeriryhmän vetäjäjän tehtävät.

Hallituspuolueen johtaminen hallituksen ulkopuolelta on sinänsä täysin mahdollista, eikä edes kovin poikkeuksellista.

Viime kesänä tässä tilanteessa oltiin keskustassakin, kun puheenjohtaja Juha Sipilä ei lähtenyt ministeriksi Antti Rinteen (sd.) muodostamaan hallitukseen.

Rinne itse on puolestaan toiminut hallituksen ulkopuolisena puoluejohtajana viime joulukuusta, jolloin hän joutui eroamaan pääministerin paikalta.

SDP:n kantaa hallitusasioihin Marinin varjoon täysin jääneeltä Rinteeltä ei ole enää kukaan edes kysellyt. Rinne puuttui niihin kyllä itse ryhdyttyään suhmuroimaan SDP:n puoluehallituksesta käsin valtiovarainministeriön kansliapäällikön valintaprosessia.

Kulmunin ministeriero ja uuden ministerin valintakokouksen yllättävä siirtäminen ehtivät käynnistää villin huhumyllyn, jossa keskustan uumoiltiin jopa tekevän lähtöä hallituksesta.

Kohuspekulaatioissa näytti välillä unohtuvan, että luikkiminen hallituksesta oppositioon keskellä poikkeustilaa ja syvää kriisiä ei oikein tunnu tempulta, jolla kannattajien luottamus kohenisi.

Värväämällä valtiomiessarjan poliitikon valtiovarainministeriksi Kulmuni ja keskusta antoivat lopulta päinvastaisen viestin. Keskusta on hallitusyhteistyöhön entistä lujemmin sitoutunut ja valmis kääntämään kaikki kivet hallituksen onnistumiseksi.

Tähän asti Marinin hallitus on toiminut lähinnä jonkinlaisena juoksevia kriisiasioita hoitavana toimitusministeristönä. Siitä huolimatta keskusta on kannatusahdingossaan näyttänyt välillä hallituksessa huonosti viihtyvältä ongelmalapselta.

Syksyllä kaikki voi olla toisin. Valtavin poliittisin painein jo ladatussa budjettiriihessä hallituksen poliittinen tarina alkaa oikeastaan alusta – tai loppuu tykkänään.

Juttua ajantasaistettu 9.6. klo 14.07 Vanhasen tehtävien täsmennettyä: Vanhaselle kuuluvat myös pääministerin sijaisen ja keskustan ministeriryhmän vetäjän tehtävät.

Pekka Pohjolainen Toimittaja

Kommentit (1)

  • Lukija11

    Onkohan johtoviisikko todella tehnyt hallituksen poliittisia päätöksiä kuten professori väittää. Se on kai ollut epävirallinen yhteydenpitomuoto? Jolla ei ole voinut olla oikeutta eikä mahdollisuutta tehdä mitään hallituksen päätöksiä. Jos on tehnyt, onko pidetty pöytäkirjaa ja käytetty esittelymenettelyä. Ovatko päätökset olleet laillisia, ja jos niin mikä lain mukaan. Ennen vanhaan oli hallituksen iltakouluja, joissa ”tehtiin päätöksiä” eli valmisteltiin ja sovittiin asioista, ja virallisessa hallituksen istunnonssa sovitut asiat vahvistettiin. Oliko menettely ihan laillinen, ja minkä lain mukaan oli jos oli? Miksi neuvotteluista pitäisi olla poliittisesti tai oikeudellisesti vastuussa? Jos pitää, koskeeko se myös vaikka eduskunnan kuppilassa käytyä keskustelua, puhelinkeskustelua tms. Jos koskee, onko hallituksen jäsenten+ulkopuolisten keskinäinen yhteydenpito täysin kiellettyä. Jos se on kiellettyä, miten kieltoa valvotaan?

    Vielä poliittisesta vastuusta. Jos joku viisikko tai vaikka kolmikko sopii jonkin asian, koskeeko vastuun ongelma vain yhtä heistä? Eivätkö kaikki ole vastuussa ihan samalla tavalla. Jos eduskunta antaa epäluottamuslauseen, ei kai se voi antaa sitä vain yhdelle, jos 3-4 muuta on ollut ihan samaa mieltä ja valmistelemassa ihan samaa päätöstä…

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen