"Unohdettu kansa"
Pekka Pohjolainen kirjoitti tässä lehdessä (16.4.2021) otsikolla: ”Soinin jytky oli joukkotuhoase – suomalainen puoluejärjestys meni uusiksi 10 vuotta sitten.”
Järjestys meni vähän uusiksi. Soinin ”jytky” vuonna 2011 oli 39 paikkaa. On se paljon. Keskusta menetti 16 paikkaa ja sai 35 paikkaa. Eli ei ero silti vielä tuolloin iso ollut.
”Joukkotuhoase” kohtasi keskustan vasta tämän vuoden vaaleissa. Nyt PS sai 46 paikkaa, mutta keskusta menetti peräti 8 paikkaa ja sai vain 23. Siis keskustan osuus vain puolet PS-puolueen osuudesta. Joukkotuho keskustalle.
Saanko vähän neuvoa puolueettomana keskustapuolueen ystävänä? Vaikka joukkotuho on käynyt, ei ole viisasta lähteä pinnalliseen PS-puolueen sättimiseen. Sillä tyylillä pienenee vielä tuokin luku, 23 kansanedustajaa.
En ehdi enkä haluakaan seurata politiikkaa kovin laajalla sektorilla.
Olen kuitenkin seurannut asioita yhdellä, mutta sitäkin tärkeämmällä saralla erittäin intensiivisesti vuoden 2020 alusta lähtien. Olen seurannut tuulivoimalapolitiikkaa. Tuulivoimapolitiikkaan on viime aikoina kytkeytynyt lisääntyvässä määrin myös aurinkovoiman ja vetyteknologian kehittely ja näiden kolmen yhdistämisen suunnitelmat.
Seuraamiini asioihin liittyy erittäin suuria ongelmia. Havaintojeni mukaan keskustapuolue on niistä pihalla kuin lumiukko. Sanoisin, että se vähäinen asiaan liittyvä keskustelu puolueen taholla on ollut lähinnä lapsellista hypetystä sellaisten toimesta, joilla on heikot tiedot itsellään.
Jos puolue haluaa välttää tappion myös seuraavissa kunnallisvaaleissa, sen pitää kiireesti vakavoitua ja syventyä ongelmiin aikuisen oikeasti.
Vaikka tätä lehteä lukemalla asiasta ei saa juuri mitään tietoa, niin tosiasia on, että maaseudulla on noussut jo nyt hyvin aktiivinen liike, joka tuo mainittuja ongelmia selkeästi esiin hyvin pätevien tietolähteiden perusteella.
Kun tuuliteollisuus on toden teolla leviämässä Pohjanmaalta Järvi-Suomeen, Kainuuseen ja Lappiin, tuulivoimakriittiseen ”rintamaan” on alkanut tulla enenevästi myös suurten kaupunkien kesämökkiläisiä ja kaksipaikkaisia asukkaita.
Kyseessä on hyvin suuri väestöryhmä ja kannatuspotentiaali mille tahansa puolueelle. Keskustapuolue tekee erittäin pahan virheen, jos se kääntää selkänsä myös tälle ryhmälle.
Eikö se riitä, että puolue on tuupannut maaseudun ”unohdetun kansan” syrjään etsimään apua sieltä, mistä sitä suinkin löytyy? Nytkö käännetään selkä myös suurten kaupunkien ihmisille, joille maaseudun rauha on omakohtaisesti erittäin tärkeä asia?
Tuulivoimaharrastuksen myötä olen tutustunut hyvin suureen ihmisjoukkoon. ”Persupelkoa” minulla ei ole ollutkaan.
Puolueasia ei ole kiinnostava tuulivoimaryhmissä, koska siitä meuhkaaminen olisi, ei vain hyödytöntä, vaan haitallista. Paljon hyvin fiksuja ihmisiä olen kohdannut, nopeasti tietoa hankkivia ja sitä jakavia.
Mainitaan yksi uusimpia tuttavuuksia. Hän on suurkaupungissa työtään tekevä lastentautien erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Hän havahtui siihen, että hänen mökkiseutunsa luonto on uhattuna.
Tällaisten ihmisten tausta – ja heitä on paljon – ei ollenkaan sovi perinteiseen mielikuvaan ”unohdetun kansan” pientalonpojista. Heihin, joita Veikko Vennamon apuri Eino Poutiainen aikoinaan kulki ympäri syrjäkyliä tapaamassa pappatunturillaan.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.